Moni kysyy vaalitoreilla, miksi olen jättämässä korkeatasoisen johtajapestin mielenkiintoisessa ja kansainvälisessä yrityksessä ja valmis muuttamaan perheemme Suomeen pitkän ulkomailla olon jälkeen. Tärkein syy on huoli suomalaisen hyvinvointivaltion tilasta ja tulevaisuudesta. Olen saanut kotimaaltani yhden maailman parhaista peruskoulutuksista sekä mahdollisuuden opiskella korkeakoulussa ja väitellä tohtoriksi. Olen saanut palvella maatani erikoisjoukoissa asepalvelukseni ajan ja tehdä töitä sekä vaikuttaa politiikassa nuoresta lähtien niin nuoriso- ja kaupunkipolitiikassa kuin myöhemmin poliittisena neuvonantajana. Sukupuoleni tai ikäni ei koskaan ole ollut hidaste tai este. Ennen kaikkea olen saanut vahvan kulttuuriperinnön karjalaisine juurineni sekä sydämen sivistystä vapaan yhteiskuntamme, koulun sekä seura- ja puoluetoiminnassa toimimisen kautta. Maailmankansalaisena olenkin monella tavalla etuoikeutetussa asemassa ja siksi haluan antaa Suomelle myös takaisin.
Suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta ei turvata lupaamalla kaikille kymmenen hyvää ja kaksitoista kaunista, vaan pitämällä huolta ennen kaikkea tasa-arvoisista mahdollisuuksista, koulutuksesta ja sivistyksestä, valtiontalouden tasapainosta, mahdollisuudesta innovaatioihin ja työn tuottavuudesta. Pelkkä puhe työllisyysasteen nostosta 80 prosenttiin ei tee kesää, vaan hyvinvointimme tulevaisuus rakentuu kannattavasta yritystoiminnasta, joustavista työmarkkinoista, veronkierron ja harmaan talouden kitkemisestä, raskaiden lupakäytäntöjen järkevöittämisestä sekä työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta. Olennaista on myös verotuksen ennakoitavuus ja EU:n sisämarkkinoihin sekä kauppapolitiikkaan vaikuttaminen Suomen etujen mukaisesti. Työvoiman tarveharkinnasta meidän on luovuttava hetimmiten ja rakennettava Suomesta maa, johon niin lähihoitajat kuin palvelualojen ammattilaiset haluavat suunnata tekemään töitä.
Ansiotuloverotuksen keventäminen mahdollistaa ihmisille enemmän vapautta valita, mihin he haluavat varansa käyttää. Tutkimusten mukaan palkkaverotuksen keventäminen maksaa itsensä takaisin rahojen suuntautuessa varsinkin pieni- ja keskituloisilla päivittäiseen kulutukseen. Valinnanvapautta on myös Kela-korvausten saaminen yksityisen sektorin palveluista ja palvelusetelien laajempi käyttöönotto. Eriarvoistuminen ei kasva siitä, että ne, joilla on varaa, käyttävät yhä enemmän yksityisiä terveyspalveluita – päinvastoin. Kaikille pystytään takaamaan peruspalvelut paremmin, jos julkisen sektorin kuormitus näin vähenee. Julkisen sektorin ei tarvitse yksin tuottaa kaikkia palveluita, mutta meidän on varmistettava huomattavasti nykyistä parempi hankinta- ja osto-osaaminen sekä julkisen hallinnon johtaminen.
Indeksiin sidotut sosiaali- ja asumistuet tuovat turvaa silloin kun elämäntilanne ei mahdollista työntekoa syytä tai toisesta. Ansiosidonnainen työttömyysturva on tarkoitettu siirtymävaiheen avuksi, kun työpaikan vaihdos on edessä. Sen pituutta tulee kuitenkin lyhentää ja laajentaa se koskemaan kaikkia työntekijöitä riippumatta siitä, kuuluvatko he ammattiyhdistykseen. Meidän on myös varmistettava, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa ja muutettava ajattelutapaamme siitä, että emmekö välillä voi tehdä työtä, mikä ei vastaa juuri omia toiveitamme. Meidän on myös opittava muuttamaan tarvittaessa työn perässä niin kotimaan sisällä kuin tarkasteltava rohkeasti mahdollisuuksia ulkomailta.
Meidän on varmistettava, että lapsemme pääsevät mahdollisimman lähelle kotia laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja kouluun. Suomalaisella peruskoululla ei tarvitse shoppailla, kun varmistamme että opetus on yhtä laadukasta Jakomäestä Utsjoelle. Meidän on taattava järkevän kokoiset luokkakoot ja riittävät resurssit erityisopetukseen koulurauhan säilyttämiseksi. Se, että varmistamme lapsillemme riittävästi aikuisen läsnäoloa, maksaa itsensä takaisin korkojen kera. Samoin meidän on pidettävä huolta riittävistä resursseista niin vanhus- kuin mielenterveyspalveluihin ja perusterveydenhoitoon. Terapiatakuu on saatava kansalaisaloitteen esittämällä tavalla voimaan tulevalla vaalikaudella.
Epäterveellisiä elintarvikkeita, nautintoaineita kuten tupakkaa ja alkoholia, kuin myös fossiilisia polttoaineita voidaan Suomessa verottaa nykyistä enemmän. Ilmastonmuutos ei odota. Mikäli planeettamme ylikuumenee elinkelvottomaksi, ei meidän enää tarvitse huolehtia mistään muusta. Julkisia varoja kannattaa suunnata toimivaan joukkoliikenteeseen sekä siirtymiseen yhä nopeammin irti uusiutumattomista luonnonvaroista.
Suomalainen hyvinvointivaltio tarvitsee nyt rohkeita puolustajia, jotka ymmärtävät, että raha ei kasva puissa, vaikka hyvin hoidettu suomalainen metsä yksi merkittävimmistä luonnonvaroistamme onkin. Muun muassa metsiämme pitääkin puolustaa huomattavasti ammattitaitoisemmalla EU-vaikuttamisella. Meidän on ylipäänsä määriteltävä ennakoivasti Suomen EU-politiikan tavoitteet sekä vaikutettava kansallisesta edustamme huolta pitäen oikea-aikaisesti unionin tulevan kauden työohjelmaan. Näin varmistamme, että yrityksemme voivat täysimääräisesti hyödyntää mahdollisuudet kasvaa yhä vapaammilla ja paremmin toimivilla EU:n sisämarkkinoilla sekä lisätä vientiään uusille markkinoille, joita EU:n kauppapolitiikalla tulee avata. Tämä vaatii ymmärrystä sekä yksityisen sektorin toiminnasta että EU- ja kv-politiikan dynamiikasta.
Kun haluamme pitää huolta lastemme tulevaisuudesta, rajattoman jakovaran ja unelmahötön aika on ohi. Suomalainen hyvinvointivaltio on pelastettavissa ja sen tulevaisuus turvattavissa, mutta tekojen aika sen eteen on nyt.
