Euroopan komissiossa teroitetaan kyniä ja aletaan laittaa kasaan ensi vuoden eurovaalien jälkeen muodostettavan komission viisivuotissuunnitelmaa sekä ensimmäisen vuoden työohjelmaa. Näihin vuosittaisiin työohjelmiin kirjataan konkreettisesti uudet asetus- ja direktiiviesitykset sekä olemassa olevien säädösten purut. Asetukset tulevat suoraan jäsenmaiden lainsäädäntöön, direktiivejä rukataan maakohtaisesti sopivammiksi. Trendi on viime vuosina ollut, että EU antaa enemmän asetuksia, jotta lainsäädäntö olisi mahdollisimman yhtenevää. Nyt kun Suomessa on uuden hallitusohjelman kirjoittamisen aika, on meidän samalla linjattava strategiset painopisteet, joihin tulevalla komission kaudella halutaan etunojassa vaikuttaa.
Ensinnäkin EU:n tulevan kauden ohjelman on tuettava kolmea keskeistä teemaa: ilmastotoimia, talouskasvua ja Euroopan turvallisuuden vahvistamista. Sisämarkkinat ovat koko EU:n integraation kulmakivi ja yksi unionin suurimmista hyödyistä sekä jäsenmaille että meille kansalaisille. Niiden toimivuuden parantamisen on oltava yksi tulevien vuosien päätavoitteista. EU keskittyy edelleen markkinoiden vapauttamisen sijaan lisäämään sääntelyä ja rakentamaan uusia rahoitusmekanismeja. Ranska on parhaillaan lisäämässä protektionistisia painotuksia ja valtiontukia, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti sekä unionin sisämarkkinoiden toimintaan että kauppapolitiikkaan. Suomen kaltaiselle pienelle jäsenmaalle tämä olisi syvästi vahingollista. Ylisääntelyn ja sisäänpäin käpertymisen sijaan meidän tulee vapauttaa markkinaa, keskittyä kauppasuhteisiin kolmansien maiden kanssa, kannustaa ihmisiä hakemaan töitä eri puolilta unionia ja saatava eurooppalaisia yliopistoja maailman parhaiden opinahjojen listalle. Meidän tulee myös vastattava ilmastonmuutoksen haasteisiin tuomalla markkinoille uutta teknologiaa ja innovaatioita, joista kaikki jäsenmaat ja alueet voivat hyötyä.
Toiseksi meidän on pystyttävä puskemaan eteenpäin konkreettisia toimia esimerkiksi vetytalouden edistämiseksi, pääomamarkkinoiden vapauttamiseksi sekä yritysten toimintaedellytysten helpottamiseksi kaikkialla unionissa. Meidän on myös kiinnitettävä erityistä huomiota kahteen asiaan välittömästi: puolustusteollisuuden tarpeisiin, jotta tuotantokapasiteetti saadaan pikaisesti kasvuun, sekä EU:n ulkorajoihin kohdistuviin paineisiin. Jälkimmäisen juurisyyt ovat demografisessa kehityksessä, epävakaassa turvallisuustilanteessa sekä ilmastonmuutoksessa erityisesti EU:n eteläisessä naapurustossa ja Lähi-idässä. Meillä ei ole varaa ummistaa silmiämme näiltä ongelmilta. Siksi esimerkiksi kehitysyhteistyöstä leikkaaminen olisi kohtalokas virhe niin kansallisella kuin EU-tasolla. EU:n on myös laitettava lisäpanostuksia eurooppalaiseen puolustusteollisuuteen ja jäsenmaiden yhdessä tekemiin puolustushankintoihin sekä sotilaskaluston liikuttamisen helpottamiseen yli jäsenmaiden rajojen.
Sisämarkkinoiden osalta meidän on varmistettava, että käytännöt yritysten toimintojen laajentamiseksi yli jäsenmaiden rajojen ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja digitaalisia. Työvoiman palkkaamista EU:n ulkopuolelta tulee helpottaa. Pääomamarkkinoiden osalta meidän on muutettava käytäntöjä niin, että niin pienet kuin suuret investoijat voivat liikutella pääomia helpommin yli rajojen ja löytää uusia – myös pitkän aikavälin ja korkean riskin – kohteita ympäri unionin. Tällä hetkellä pääoman saanti EU:ssa nojaa edelleen liikaa pankkirahoituksen varaan. Meillä ei myöskään ole varaa alkaa määritellä menestyviä eurooppalaisia yrityksiä markkinoiden portinvartijoiksi kiitoksena siitä, että ne ovat ottaneet riskin, saaneet yritystoimintansa kannattavaksi ja kasvaneet kotimarkkinallaan. Tällä sahaamme itseämme nilkkaan kilpailussa muilta mantereilta tulevia yrityksiä vastaan.
Yksi tärkeä tosiasia Euroopalle on, että me tarvitsemme Yhdysvaltoja nyt vähintään yhtä paljon kuin monesti aiemminkin historiassamme. Ukraina ei voita Venäjän aloittamaa laitonta sotaa ilman Yhdysvaltojen tukea. Digialan yrityksemme eivät kasva maailman valloittajiksi ilman yhdysvaltalaisten yritysten datan ja yhteistyön hyödyntämistä. Jaamme hyvin pitkälle samat arvot, historian ja tulevaisuudennäkymät Pohjois-Amerikan kanssa. Siksi seuraavan komission kaudella tavoitteena tulee olla vapaakauppasopimuksen neuvotteleminen Yhdysvaltojen kanssa. Tällä yhteistyöllä kasvattaisimme Euroopan taloudellista hyvinvointia ja siten konkreettisesti muun muassa Ranskan korostamaa EU:n strategista autonomiaa. Oman toimintakykynsä vahvistamiseksi EU tarvitsee strategisia kumppaneita, jotta Kiina ei pääse jatkamaan maailmanvalloitustaan ja Venäjän uhalta pystytään suojautumaan.
EU on jäsenmaidensa ja eri alueidensa summa. Mikäli emme ymmärrä erilaisia haasteita, joita ihmiset Romanian maaseudulla tai Irlannin kaupungeissa kohtaavat, meidän on turha jatkaa juhlapuheissa unionin historian kertaamista. Meidän on kuitenkin omalta osaltamme ajettava Suomelle tärkeitä asioita: Metsäisenä maana meidän on pidettävä huolta siitä, että EU:n valta ei jatkossakaan yllä metsiimme vaan päätämme näistä asioista itse. Pohjoismaisena hyvinvointivaltiona vastaamme jatkossakin koulutus- ja sosiaalipolitiikan linjoistamme. Talous- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitsemme unionia sekä puolustusteollisuuden ja kokonaisturvallisuuden vahvistamiseksi että yritystemme kasvun tukemiseksi ja valuutta-alueen sekä pääomamarkkinoiden toimivuuden edistämiseksi. Näitä asioita meidän on nyt vietävä eteenpäin ammattitaitoisella virkamieskunnalla, vahvalla poliittisella osaamisella sekä elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan vaikuttamistyöllä. Tämän vaikuttamisen aika on nyt. Ennakointi sallittua ja suotavaa.