Finanssikriisin hoidossa harjoitettu tiukan velkakurin politiikka on saanut viime vuosina runsaasti kritiikkiä. Suomen väistyvä hallitus otti vinkistä vaarin ja laittoi rahaa palamaan ohi kehysten ja velasta välittämättä. Flirttailu taloustieteilijöiden lähes yksimielisesti tyrmäämän modernin rahateorian kanssa alkoi jo osoittaa ylimielisiä piirteitä suhtautumisessa yhteisen talouden vastuulliseen hoitamiseen ja talouden toiminnan periaatteiden ymmärtämättömyyttä. Kenties viattomalta tuntunut flirtti ja menojen kasvattaminen on pedannut tulevalle hallitukselle kivikkoisen tien saada Suomen julkinen talous vakaalle pohjalle ja turvata ihmisille toimiva arki kaikissa elämänvaiheissa. Miksi velka sitten muuttuu veljestä veljenpojaksi ja kurittaa hyvinvointiyhteiskunnan ja arkemme perustaa?
Suomen valtionvelan korkomenot kasvavat kiihtyvää tahtia ja sote-uudistuksen kustannukset ovat osoittautuneet ennakoituakin korkeammiksi. Lisäksi moni euroalueen kauppakumppanimaamme painii samankaltaisten haasteiden kanssa. Erona aiempiin kriiseihin on, että Suomessa niiden varjolla ei kasvatettu pysyviä menoja kriiseihin liittymättömiin kohteisiin. Marinin hallitukselta myös puuttui suunnitelma ja askelmerkit siihen, miten velkaantuminen saadaan kuriin edes pidemmällä aikavälillä.
Euroopan komission julkaisema kevään talousennuste osoittaa, että eurokriisin kuohuissa tehdyt uudistukset vahvistivat unionin häiriönsietokykyä merkittävästi. Talouskasvun näkymät sekä inflaatiovauhdin hillintä tälle ja ensi vuodelle näyttävät talven ennustetta paremmalta. Energiahintojen maltillisena pysynyt kasvu ja tarjonnan sekä työmarkkinoiden pysyminen vahvoina ovat myös hälventäneet taantuman pelkoa. Näidenkin varmistamisessa unioni toimi kriisien paineissa yllättävänkin nopeasti ja yhtenäisesti. Pitkittynyt pohjainflaatio kuitenkin heikentää ostovoimaa ja heikot rahoitusolosuhteet lisäävät painetta keskuspankkien koronnostojen jatkumiselle. Luottokustannusten nousu ja lainansaannin ehtojen kiristyminen taas vaikeuttavat investointeja ja hidastavat kasvua. Tästäkin huolimatta voimakkaasti elvyttävän finanssipolitiikan jatkaminen ei olisi tässä tilanteessa järkevää vaan kiihdyttäisi inflaatiota edelleen.
Geopoliittiset jännitteet eivät tue tällä hetkellä talousnäkymien vakautumista. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa tulee todennäköisesti kestämään pitkään ja jälleenrakentaminen tulee vaatimaan Euroopalta merkittäviä toimia. Tästäkin syystä EU:n ja euroalueen on varmistettava talouden vahva kantokyky ja kasvun edellytykset. Euroalueen pankit ovat merkittävästi vakavaraisempia kuin ennen finanssikriisiä ja jäsenmaiden taloudet tarkassa syynissä. Pankkien taseissa olleita ongelmalainoja on saatu purettua ja puskureita vahvistettua, mikä antaa joustovaraa kriisitilanteissa. Tästäkin huolimatta heikkouksia toki vielä on ja rakenneuudistukset laahaavat monessa jäsenmaassa perässä.
Nyt julkaistujen EU:n taloussääntöjen uudistuksen tavoitteena on vahvistaa julkisen velanoton kestävyyttä sekä tukea kestävää talouskasvua jatkossakin. Komission lakiehdotuksessa pitäydyttiin sekä alijäämälle asetetussa viitearvossa eli kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen että valtionvelalle asetetussa viitearvossa eli 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Hyvä näin. Maiden, jotka eivät saavuta tavoitetta, on vähennettävä alijäämää vuodessa vähintään 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Jäsenmaiden on myös laadittava vähintään neljäksi vuodeksi kansallinen suunnitelma, johon sisältyy julkisen talouden tavoitteet, toimenpiteet makrotalouden epätasapainojen korjaamiseksi sekä ensisijaiset uudistukset ja investoinnit. Komission esitys on kaiken kaikkiaan hyvä ja erityiskiitosta ansaitsee jäsenmailta vaadittava suunnitelma talouden tasapainottamiseksi. Seuranta ja mittaristo tulosten arvioimiseksi ovat tässä olennaisia.
EU:n suvereniteettirahaston tarkoituksena on tukea unionin talouden kantokykyä. Tämä ei kuitenkaan vaadi jälleen väläytettyä yhteisvelan kasvattamista. Taloutta voidaan tukea myös tarvittaessa valtiontukisääntöjä löyhentämällä. Olennainen asia on sisämarkkinoiden mahdollisimman vapaa toiminta ja EU:n vahva kauppapolitiikka. Vihreää ja digitaalista siirtymää EU:ssa kannattaa tukea, mutta olennaista on, että EU:ssa olisi näiden alojen yksityisen sektorin toimijoilla mahdollisimman hyvät edellytykset toimia ja kasvaa. Tämä edellyttää sääntelyn osalta ennakoitavaa, kannustavaa ja mahdollisimman vapaata investointiympäristöä sekä pitkän aikavälin riskirahoituksen kasvattamista EU:ssa. Investoinnit EU:ssa nojaavat edelleen liikaa pankkirahoituksen varaan.
Yksi tärkeä tosiasia Euroopalle on, että me tarvitsemme Yhdysvaltoja nyt vähintään yhtä paljon kuin monesti aiemminkin historiassamme. Ukraina ei voita Venäjän aloittamaa laitonta sotaa ilman Yhdysvaltojen tukea. Digialan yrityksemme eivät kasva maailman valloittajiksi ilman yhdysvaltalaisten yritysten datan ja yhteistyön hyödyntämistä. Siksi seuraavan komission kaudella tavoitteena tulee olla vapaakauppasopimuksen neuvotteleminen Yhdysvaltojen kanssa Euroopan talouskasvun tueksi.
