Olen aina pitänyt lähikahviloista joista saa ison kupillisen mustaa kahvia, ja omistajansa näköisistä rehellistä ruokaa tarjoavista kulmaravintoloista. Asuinpaikan valinnassa molempien löytyminen kotinurkilta on toivelistan kärjessä. Tiivis kaupunkiasuminen ja palveluiden läheisyys ovat myös ilmastoteko. Pienet kivijalkakaupat ovat tärkeä lisä tähän kaupunkikulttuurin ideaaliin. Täytyy kuitenkin muistaa, että pelkkä kotikulmien palveluiden ihasteleminen ei lämmitä korkeita vuokria ja työvoimakustannuksia maksavia yrittäjiä. On helppo haaveilla viriilistä kaupunkikulttuurista, mutta käytännössä se vaatii kauniiden ajatusten lisäksi jokapäiväisiä tekoja meiltä kuluttajilta.
Helppous ja samalla kestävien kulutusvalintojen tekeminen ovat monelle meistä tärkeitä lähtökohtia arjessa. Käytännössä näkee usein helppouden ajavan kestävyyden ohi. Ison kaupungin keskustassa Amazon-lähettiläs ravaa meidänkin taloyhtiössämme päivittäin toimittamassa polttomoottoriautolla paketteja joihin jokainen purkki on erikseen pakattuna, ruokalähetit kuljettavat lounaita skootterilla kotona etätöitä tekeville ja ruokakaupan rekka kurvaa pihaan iltasella toimittamaan elintarvikkeet. Samaan aikaan minä ja naapurimme puhumme Zoom-puheluissa kauniita sanoja kestävästä kehityksestä ja ympäristövastuullisuudesta. Jokapäiväiset valintamme ovat helposti ristiriidassa arjen todellisuuden kanssa.
Mikä sitten saisi minut hakemaan juustot viereisen pientuottajan kaupasta, vihannekset lauantaiaamuisin torilta ja oluet pienpanimosta? Lapsiperheen arjen keskellä ei todennäköisesti mikään. Toki maksaisin mielelläni lisää, mikäli pientuottajien valikoima olisi tarjolla kotiinkuljetukseen yhtä helposti kuin kaupan alan jättiläisten, ja jos saisin valita sovelluksessa pyörällä liikkuvan ruokakuljettajan. Monipuoliset kivijalkakaupat asuintalon nurkalla, joissa saisin hoidettua kerralla monta asiaa, olisivat todennäköisesti paras ratkaisu.
Päivittäistavarakaupan tekemän selvityksen mukaan suurin osa suomalaisista haluaa Suomessa viinit ruokakauppoihin. Niin minäkin. Yksi konkreettinen teko kivijalkaruokakauppojen puolesta olisi antaa mahdollisuus kuluttajille käydä ostamassa sieltä kaikki kerralla: Ruokatarvikkeiden lisäksi illallisviinit sekä pieneen pään jomotukseen tai lapsen kuumeeseen reseptivapaat särkylääkkeet. Samalla voi hoitaa posti- ja pakettiasiat sekä täyttää lauantain lottokupongin.
Autoa en omista pelkästään ympäristösyistä. Tämä on myös osa tietoista valintaa, miksi haluamme perheenä asua keskustassa, jossa kävellen ja julkisilla pääsee joka paikkaan. Autoa tarvitessa valitsemme taksipalvelun tai vähäpäästöisen vuokra-auton. Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa auton omistaminen maakunnissa on usein välttämätöntä. Tässä liikenteen nopeasti etenevä sähköistyminen tulee tekemään kumipyöräliikenteestä kestävämpää.
Lentäminen kotimaahan on ollut meille viime vuosina välttämätöntä, mutta työ- ja vapaa-ajan matkustamisessa juna on erinomainen valinta Keski-Euroopassa sekä Suomessa kotimaan matkailussa. Lentoliikenteen tukemisessa kannattamattomille pienille maakuntakentille ei ole järkeä. Työn tuottavuus tai vierailut eivät siitä vähene, mikäli ulkomaisen professorin matka maakuntayliopistoon kestää hieman kauemmin, tai junamatkalla tekee töitä muutaman tunnin pidempään. Pelkästään nykyiset viiveet lentoliikenteessä ja lentokentälle matkustaminen vievät pohjan monilta puoltavilta argumenteilta.
Jakamis- ja kiertotalous ovat tämän päivän ja tulevaisuuden kestävän talousajattelun kulmakiviä. Monessa perheessä harvoin tarvittavat autojen lastenistuimet ja matkarattaat tai hetken huumassa hankitut kalliit harrastusvälineet on parempi vuokrata kuin haalia varastojen nurkkiin pölyttymään. Suutarit ja räätälit ovat vaatteiden ja kenkien käyttöikää pidentäviä ammattilaisia, joita ilman en onnettomana neulan ja langan käyttäjänä pärjäisi. Totuus kuitenkin on, että monia halpaketjujen tuotteita ei edes kannata yrittää lähteä korjaamaan. Siksi raakamateriaaleilla ja tuotteiden suunnittelulla on valtavasti väliä. Laadun ei tarvitse olla kallista, ja se maksaa itsensä pitkällä aikavälillä takaisin. Ongelma vain on tällä hetkellä kysynnän ja tarjonnan laki. Tämän vuoksi meidän on myös lainsäädännöllä ohjattava tuottajia kestävien tuotteiden valmistukseen, jotta meillä kuluttajilla on valinnan mahdollisuus.
Monissa vaalikoneissa ja tenteissä asetetaan edelleen luonto- ja talouskysymykset vastakkain. Tämä kalskahtaa vanhentuneelta ajattelulta ja täysin turhalta vastakkainasettelulta. Ilman elinkelpoista maapalloa ja ilmaston lämpenemisen hillitsemistä, ei meidän tarvitse enää tulevaisuudessa huolehtia talouden toimintaedellytyksistä – tai mistään muustakaan. Ilmastotavoitteisiin ei puolestaan päästä ilman välittömiä, innovatiivisia ja toimivia ratkaisuja taloudessa ja teknologiassa. Näistä myöhemmin lisää, mutta olennaista on myös meidän kaikkien kokonaisvaltainen asennemuutos kohti kestävämpää kuluttamista sekä arjen ja vapaa-ajan valintoja.
