On selvää, että Suomen ja EU:n tulee tavoitella kunnianhimoisempia päästövähennyksiä, mutta siihen tarvitaan puheiden ja barrikadien lisäksi enemmän konkreettisia poliittisia esityksiä ja niiden toteuttamista. Samalla meidän tulee varmistaa tasapuolinen kilpailuympäristö ja tukea mahdollisimman markkinaehtoisia ratkaisuja. Fossiilisista polttoaineista luopuminen ja siirtyminen kohti vähähiilistä yhteiskuntaa vaatii erittäin suuria investointeja. Tämä tarkoittaa helposti energian, asumisen ja liikkumisen kallistumista meille kaikille. Siksi tulee toimia harkiten ja ottaa huomioon ihmisten kyky sopeutua muutokseen.
EU:n päätyökalu päästöjen hinnoittelemiseksi on päästökauppa. Mielestäni päästöoikeuksien ilmaisjaosta tulisi luopua ja päästöoikeuksien määrää vähentää nykyistä reippaammin. Meidän tulee myös varmistaa, että päästökaupasta syntyvät tulot menevät ilmastonmuutoksen torjuntaan. Päästökaupasta on tehtävä kattavampi ottamalla sen piiriin myös maankäyttö ja taakanjakosektori, kuten liikenteen päästöt. Nämä päätökset tulee tehdä EU:n ja globaalilla tasolla.
Tehokkaammat toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi edellyttävät kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelun kehittämistä. Tavoitteena tulee olla kattavampi globaali järjestelmä, jolla pystymme minimoimaan myös kilpailun vääristymät. Pitkällä tähtäimellä ratkaisu voisi olla esimerkiksi maailmanlaajuinen hiilipörssi tai hiilivero. Päästöille on muodostettava hinta niin, että sillä ohjataan siirtymistä kohti vähäpäästöisempää teknologiaa ja polttoaineita.
Ympäristö- ja ilmastopolitiikassa on hyvä pitää mielessä olennaisuus ja mittaluokka. On totta, että voimme jokainen vaikuttaa teoilla ja valinnoillamme, mutta tarvitsemme isoja maailmanlaajuisia ratkaisuja etenkin mitä tulee energiantuotantoon, teollisuuteen, rakentamiseen, liikkumiseen ja maankäyttöön. Tähän tarvitsemme EU:n leveitä hartioita; energia- ja ilmastokysymyksiä on järkevä ratkoa unionin tasolla. EU:n toimet kestävää kasvua tukevan rahoitusjärjestelmän rakentamiseksi ovat olleet tervetullut lisä työkalupakkiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen kannattaa sijoittaa. Totuus kuitenkin on, että emme tule tyydyttämään niillä energiatarpeitamme vielä pitkään aikaan. Tarvitsemme ydinvoimaa sekä taloutemme että ympäristömme vuoksi. Käytännössä voisimme nopeuttaa pienten ydinvoimaloiden lupaprosesseja Suomessa. Sama kehityssuunta on toivottavaa muuallakin Euroopassa. Euroopan unionin tulee pyrkiä suurempaan energiaomavaraisuuteen ja ydinvoimaloiden rakentaminen on siihen tällä hetkellä tehokas ja järkevä keino.
Uusiutumattomien energiantuotantomuotojen ja käytön verotuet tulee ajaa alas globaalisti mahdollisimman nopeasti. Hiilen ohella myös turpeen käyttö tulisi kieltää kokonaan uusiutumattomana energialähteenä siirtymäkauden jälkeen.
Suomen kasvavat metsävarat ovat paitsi suuria hiilinieluja, myös erittäin tärkeitä taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnillemme. Suomi Euroopan metsäisimpänä maana on poikkeus Euroopassa ja sen takia erityispiirteidemme esilletuomista täytyy jatkaa EU:ssa.
Bioenergian tuotannossa meidän kannattaa hyödyntää erityisesti maa- ja metsätalouden sivuvirtoja, samoin kuin jätteestä ja kompostituotteistamme saatavaa biokaasua. Bioenergiaa ja biokaasua voidaan käyttää yhä enemmän paikallisiin energiantarpeisiin kuten myös liikennepolttoaineena. Uusien, vähäpäästöisen autojen verotusta meidän kannattaa myös keventää.
EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla on vaikutettava sen puolesta, että myös vesi- ja lentoliikenteemme sisällyttävät polttoaineisiinsa yhä enemmän kestäviä biopolttoaineita. Täysin sähköiseen lentomatkustamiseen on vielä pitkä matka, mutta moni meistä kompensoi mielellään matkustamistaan maksamalla sen päästöistä.
Euroopan raideliikenne vaatii myös merkittäviä investointeja. Suomen osalta tunnin junien Turkuun ja Tampereelle, pääkaupunkiseudun liikenneratkaisujen sekä Helsinki-Tallinna -tunnelin ja yhteyden Rail Balticaan tulee olla keskeisiä EU:n tukemia hankkeita seuraavalla rahoituskaudella. Suomessa voisimme tarjota yhden joukkoliikennelipun koko maahan ja keskittyä raideliikenteemme kehittämiseen seuraavilla hallituskausilla.
Kiertotalous ilmiönä ei ole uusi keksintö. Materiaalien ja käytettävien tuotteiden valinnasta ja suunnittelusta lähtien meidän tulee kiinnittää enemmän huomiota niiden elinkaaren kestoon äidiltä tyttärelle. Materiaalien ylläpito, korjaaminen, kierrättäminen ja uudelleen käyttö tulee nostaa entistä suurempaan arvoon niin rakentamisessa, vaatteiden ja huonekalujen suunnittelussa kuin kaikilla tuotannon sektoreilla. Kiertotalouteen velvoittavia ja kannustavia ratkaisuja on järkevä tehdä unionin tasolla, kuten nyt jo tapahtuu. Euroopan unionin laskelmien mukaan siirryttäessä kiertotalouteen nettosäästöt voivat kasvaa jopa 600 miljardiin euroon.
Kunnianhimoisten päästövähennystavoitteiden asettamisen rinnalla meidän kannattaa keskittyä hakemaan konkreettisia säästöjä uusista teknologiaratkaisuista, luomalla verotuksella vahvempia kannustimia siirtyä puhtaan energian käyttöön sekä raivaamalla markkinoille tilaa uusiutuville energialähteille. Tarvitsemme kaikki mukaan konkreettisten tekojen ilmastotalkoisiin. Riittävät tulokset ilmastonmuutoksen hidastamiseksi vaativat koko kansainvälisen yhteisön sitoutumista, ei vain kunnianhimoisimpien maiden etunojaa. Tämän puolesta pieni Suomi onnistuu vaikuttamaan parhaiten osana EU:ta.
