| Euroopan tulee keskittyä olennaiseen Eurooppa käyttää vuosittain noin 2–2,5 biljoonaa euroa julkisiin hankintoihin eli palveluiden ja tuotteiden ostamiseen valtiolle, kunnille tai EU-instituutioille verovaroin. Jo yhden prosentin ohjaaminen julkisiin hankintoihin käytettävästä summasta merkitsisi eurooppalaisille yrityksille noin 20 miljardia euroa vuodessa skaalautumiseen. Julkiset hankinnat ovat yksi tehokkaimmista työkaluistamme rahoittaa omien eurooppalaisten yritystemme kasvua. Tällaiset toimet vahvistavat Euroopan omavaraisuutta ja tukevat myös teknologista suvereniteettia. Meidän täytyy irrottautua erilaisista riippuvuussuhteista. Se koskee teknologiaa mutta myös energiaa. Emme voi puhua teknologisesta suvereniteetista, ellemme huomioi Euroopan energiaomavaraisuutta. Siirtymää on vauhditettava entisestään ja riippuvuuksista on päästävä eroon. Osa EU:n jäsenvaltioista tuudittautuu vieläkin venäläiseen fossiilienergiaan. Vaihtoehto ei voi olla siirtyminen yhtysvaltalaiseen nestetytettyyn kaasuun. Euroopan on panostettava puhtaaseen energiaan ja ydinvoimaan. Innovaatiot, tutkimus ja yhteistyö sekä yrittäjyys olivat esillä Lappeenrannassa ja Mikkelissä. Solarfoodsin tapaiset bioteknologia-alan yritykset luovat uusia innovaatioita elintarvikealalle samalla, kun ne pyrkivät investoimaan alueille. On täysin kestämätöntä, että uuselintarvikeluvan saaminen Euroopassa voi viedä yli puolivuosikymmentä. Euroopan parlamentissa on parhaillaan käsittelyssä bioteknologiasäädös. Säädöksessä tulee huomioida myös uuselintervikkeet, jotta pystymme takaamaan sujuvan toimintaympäristön uusille elintarvikeinnovaatioille. Samalla Euroopan ruokaturvallisuusviranomaisen (EFSA) toimintaa pitää muuttaa merkittävästi nopeammaksi ja tehokkaammaksi. Euroopan parlamentti äänesti huhtikuun täysistunnossa parlamentin kannasta EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen. Parlamentti esitti noin 10 prosentin lisäystä budjettiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että budjettia kasvatettaisiin. Seuraavaksi parlamentin neuvottelijat lähtevät neuvottelemaan EU-budjetin kokonaissummasta jäsenmaiden kanssa. Parlamentin sisällä kannanmuodostus jatkuu eri rahoitusohjelmien välillä. Kyseessä on EU:n tulevien vuosien budjetti vuosille 2028-2034, joka määrittää sen mihin käytämme yhteisiä verovaroja. Parlamentti voi lopulta vain hylätä tai hyväksyä lopullisen budjettiesityksen, joka on siis pääosin jäsenmaiden käsissä. Päätökset menevät yleensä aina viime metreille. Tällä viikolla meillä oli myös lukuisia muita äänestyksiä, kuten oma-aloitemietintöjä, jotka edustavat meppien mielipiteitä eivätkä ole lainsäädäntöä. Näissä kannattaa olla tarkkana kun seuraa EU-uutisointia. Europarlamentaarikkona pohdin, että ovatko kaikki tällaiset äänestykset välttämättömiä. Parlamentin toimintaa voisi yksinkertaistaa merkittävästi. Tästä lisää tämän viikon podcastissani. Toivotan sinulle oikein mukavaa vappua! Aura Europarlamentaarikko, Kokoomus, EPP-ryhmä |
