Kun tekoälyasetuksen (AI Act) määräaika lähestyy, vaatimukset sen tauottamisesta ja uudelleenarvioimisesta kasvavat. Vaikka nämä vaatimukset saavat yhä enemmän kannatusta, mahdollisen viivästyksen on oltava strateginen – ei tekosyy toimettomuudelle. Yksi asia on selvä: pelkkä tauko ei itsessään ratkaise mitään.
Brysselissä on helppoa leimata kaikki parannusehdotukset suurien teknologiayritysten lobbaukseksi. Ja syystäkin – he lobbaavat paljon. Mutta muistetaan, että juuri eurooppalaiset tekoälyn kehittäjät, erityisesti startupit, kärsivät eniten oikeudellisesta epävarmuudesta. Jos välitämme digitaalisesta suvereniteetista, meidän on kuunneltava omaa ekosysteemiämme, ei sitä yksinkertaistettua San Franciscon viestiä, jota kuulemme päivittäin.
Jos asetamme tauon, sen pitäisi olla mahdollisuus linjata tekoälyasetus uudelleen Euroopan strategisten tavoitteiden kanssa: kilpailukyky, suvereniteetti ja oikeudellinen selkeys. Tavoitteena täytyy olla eurooppalaisten innovaattorien tukeminen – ei sääntelykehysten luominen, joista vain suuret teknologiayritykset selviävät.
Euroopalla ei ole varaa olla maanosa, jossa tekoäly keksitään, mutta skaalataan muualla. Sääntöjemme täytyy mahdollistaa innovointi, ei sitoa sitä byrokratiaan. Järkevä tauko antaisi mahdollisuuden sisällyttää tekoälyasetus tulevaan digitaalisen yksinkertaistamisen kokonaisuuteen (Digital Simplification Omnibu). Se olisi tilaisuus helpottaa startupien sääntelytaakkaa, selkeyttää korkean riskin velvoitteita, määritellä vastuut arvoketjussa ja tarkentaa, mitä esimerkiksi ”tekoälylukutaito” (AI literacy) oikeasti tarkoittaa käytännössä.
Meidän on myös puututtava tekoälyn käytännesääntöihin (AI Code of Practice). Jos nämä käytännesäännöt todella on tarkoitettu vapaaehtoiseksi työkaluksi standardointia odotellessa, komission tulisi poistaa kohdat, jotka menevät tekoälyasetuksen sallimien rajojen yli. On yllättävää, ja rehellisesti sanottuna huolestuttavaa, että tämä saa jatkua komissiossa ilman puuttumista, vaikka samalla puhutaan sääntelyn yksinkertaistamisesta.
Tärkeintä on, että tauko antaisi aikaa viimeistellä tekniset standardit, jotka ratkaisevat onnistuneen toimeenpanon ja vaatimustenmukaisuuden. Tämän ei pitäisi olla kiistanalaista.
Mutta ollaanpa rehellisiä – tämä ei voi olla avoin tai määräämätön viivytys. Eurooppalaiset innovaattorit ja sijoittajat tarvitsevat varmuutta. Mitä kauemmin epävarmuus jatkuu, sitä korkeammaksi käy hinta. Tarvitsemme lyhyen, strategisen uudelleenkäynnistyksen – emme pysähdystä. Tekoälyasetus voi yhä onnistua, jos otamme ajan tehdä sen kunnolla.
