#järkevämpiEU
Euroopan unionin tulee keskittyä niihin asioihin, jotka on järkevä tehdä lähes puolen miljardin ihmisen kesken ja jättää meidän suomalaisten päätettäväksi ne asiat, mitkä kannattaa tehdä viiden miljoonan ihmisen kesken.
EU:n ei tule säännellä sosiaali- ja koulutuspolitiikkaamme tai puuttua tuloverotukseen. EU:n tulee keskittyä unionin yhteiseen talous- ja kauppapolitiikkaan, vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin sekä kehittämään unionista aidosti vaikuttava maailmanpoliittinen toimija.
Yhteinen tutkimuspolitiikka ja opiskelijavaihto-ohjelma Erasmus+ ovat myös erinomaisia esimerkkejä unionin tason yhteistyöstä.
Tarvitsemme vahvaa taloutta hyvinvointimme ja kestävän valtiontalouden perustaksi. Kasvun edellytykset syntyvät tuottavasta työstä, yrittäjyydestä aidoilla eurooppalaisilla sisämarkkinoilla sekä unionin yhteisen ulkomaankaupan kehittämisestä. EU on maailman suurin talousalue, mutta sen poliittinen epäyhtenäisyys syö mahdollisuuksiamme hyödyntää tätä parhaalla mahdollisella tavalla. EU tarvitsee sekä poliittisen että taloudellisen yhteistyön tiivistämistä saadakseen talouskehityksestä parhaimman hyödyn kansalaistensa hyvinvoinnille.
Suomalaiset vientiyritykset tarvitsevat EU:n markkinoita kasvaakseen. Suomessa on viiden, Euroopassa noin 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinat. Euroopan unionin kilpailu- ja sisämarkkinapolitiikka on moninkertaistanut suomalaisten yritysten kotimarkkina-alueen. Vapaakaupan esteiden purkaminen Euroopassa vaatii kuitenkin vielä paljon töitä. Epäyhtenäisistä markkinoista seuraa, että eurooppalaiset yritykset jäävät usein maailman mitassa pieniksi. Maailman 20 suurimman digitaaliseen liiketoimintaan perustuvan yrityksen joukosta ei löydy yhtään Euroopan unionista kotoisin olevaa palvelua. Vahva ja vakaa talous tarvitsee aidosti yhtenäiset sisämarkkinat, joihin eivät kuulu jäsenvaltioiden poikkeavat kuluttajan-, tekijänoikeus- ja tietoturvasäännökset.
Euroopan unionin finanssipolitiikan painopisteen ei tule olla maatalouden tukemisessa vaan EU-maiden talouksien rakenteiden ja kilpailukyvyn, kuten tutkimuspolitiikan vahvistamisessa. Eurooppalaisten kannalta paras ratkaisu on rakentaa EU:lle yhtenäinen ja toimiva rahapolitiikka. Vahva ja vakaa eurooppalainen talous ja yhteinen valuutta tarvitsevat tuekseen todellisen ja toimivan talousliiton sekä pääomamarkkina- ja pankkiunionin.
EU tarvitsee kansainvälistä kauppaa. Hyöty vapaakaupasta saadaan poistamalla tulleja sekä karsimalla tarpeettomia sääntöjä ja byrokratiaa. EU:lla on jo vapaakauppasopimukset useiden tärkeiden kauppakumppaniemme kanssa, mutta niitä tarvitaan lisää kansainvälisen kilpailun kiristyessä ja maailmantalouden kasvun levitessä uusille kehittyville markkinoille.
Vapaakauppasopimukset laajentavat yritysten luontaisia markkinoita, mahdollistavat laajemman tuote- ja palveluvalikoiman sekä parantavat tuotekehitykseen suunnattujen panostuksien tuottoa. Toisin sanoen ne tuovat Eurooppaan kasvua, kilpailukykyä ja näin ollen työpaikkoja sekä hyvinvointia. Sopimuksen myötä kysyntä ja tarjonta kasvavat – ilman, että pitää lisätä julkisia menoja tai lainata rahaa – ja ovat näin ollen tällä hetkellä halvin ja nopein mahdollinen piristysruiske eurooppalaiselle taloudelle.
Alustatalous, uudet energiamuodot, ilmastonmuutokseen reagoiminen ja digitalisaatio ovat asioita, joiden kehityksessä sekä EU:n että Suomen tulee olla suunnannäyttäjiä. Olen huolissani siitä, että Euroopan tämän päivän päättäjät reagoivat näihin kysymyksiin hitaasti ja ensi sijassa sääntelyä lisäämällä. Mahdollistaminen olisi oikeampi lähtökohta.
Kiertotalous tuntuu olevan vielä terminä yllättävän tuntematon, vaikka käytännössä kohtaamme sitä arjessamme lähes kaikilla kulutus- ja tuotantosektoreilla. Kiertotalouden avulla pyritään saamaan maksimaalinen hyöty eli lisäarvo irti materiaaleista niiden kokonaiselinkaaren aikana. Julkinen sektori pystyy rakentamaan kannusteita kiertotaloudelle verotuksen, lainsäädännön sekä erilaisten panttijärjestelmien kautta.
Digitalisaation mahdollisuudet tiivistäisin kahteen keskeiseen ajatukseen: Miten digitalisaatio voi helpottaa meidän jokaisen arkielämää ja tuottaa meille tuttuja palveluita uudessa muodossa? Miten hyödynnämme parhaiten digitalisaation mahdollisuudet uusien alojen ja toimintojen luomiselle, jotta sen lisäarvo meille kuluttajille, yrityksille ja koko taloudelle on mahdollisimman suuri? Digitalisaatio ei ole erillinen markkinansa vaan osa kokonaistaloutta. Siksi sitä ei myöskään tule verottaa erillisenä toimialana.
Uusien liikeideoiden on kuitenkin synnyttävä yksilö- ja yrityslähtöisesti. Parhaiten onnistutaan, kun ymmärretään talouden uusien trendien olevan jo osa meidän jokaisen arkipäivää niin yksilötasolla, yrityksissä kuin tuotannossa ja käännetään se taloudelliseksi lisäarvoksi. Samalla pystymme vastaamaan parhaiten sekä globaalilla, valtakunnallisella, yritysten että yksilöiden tasolla ilmastonmuutoksen haasteisiin.
Meistä jokaisesta lähtevä kokonaisvaltainen ajatusmaailmamme uudistaminen on avaintekijä uusien teknologioiden, talousmallien ja ympäristötietoisemman elämän mahdollistamiseksi. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa valinnoillamme ja sitäkin enemmän omalla asenteellamme. Poliittisten päättäjien tehtävä on mahdollistaa ja tukea uudistuksia sekä ympäristön että tulevien sukupolvien hyvinvoinnin puolesta.
Digitalisaatio ei ole erillinen markkinansa vaan osa kokonaistaloutta. Siksi sitä ei myöskään tule verottaa erillisenä toimialana.
Kannatan vahvaa ja järkevästi rakennettua Euroopan unionia, joka takaa yhtenäisemmän ja vahvemman eurooppalaisen päätöksenteon ja taloudellisen vakauden. Euroopan unionilla tulee olla selkeä sääntöpohja, jonka noudattamattomuudesta seuraa sanktiota. Yhteinen rahapolitiikka tarvitsee tuekseen paremmin koordinoitua talouspolitiikkaa ja -kuria. Unionin tulee myös pystyä vastaamaan entistä paremmin yhdessä rintamassa ilmastonmuutosta koskeviin haasteisiin. Tämä ei tarkoita vallan lisäämistä unionin tasolle vaan vallanjaon selkeyttämistä ja järkevöittämistä.
Vallanjakoa unionin jäsenmaiden ja unionin päätöksenteon välillä tulee selkiyttää ja komissiolle valunutta valtaa tarkastella kriittisesti, myös demokratian näkökulmasta. Päätökset on tehtävä sillä tasolla, jossa niillä on suurin vaikuttavuus. EU-tasolla on tehtävä päätöksiä, jotka vaikuttavat koko unionin hyvinvointiin esimerkiksi ilmastopolitiikan, talouskehityksen ja ulkomaankaupan kautta. Kansallisessa päätöksenteossa on pidettävä arkeamme ja paikallista elinkeinotoimintaamme koskevat päätökset, kuten päätökset koskien sosiaali- ja koulutuspolitiikkaa. EU ei saa viedä meiltä pois valtaa arjen asioista, vaan antaa meille valtaa suuriin asioihin, joihin kansallisvaltioiden yhteistyöllä ei yksin ylletä.
Euroopan unioni on kehitettävä aidosti vaikuttavaksi toimijaksi maailmanpolitiikassa. Tämä vaatii unionin poliittisen päätöksenteon ja demokratian vahvistamista. EU:n päätöksenteossa on kuultava vahvemmin kansan ääntä ja ensimmäiset askeleet kohti demokraattisempaa unionia on otettava sillä, että komission jäsenet tulee valita vaaleissa hyvin menestyneiden parlamentaarikkojen keskuudesta. Määräenemmistöpäätösten lisääminen ulkopolitiikassa olisi unionilta askel kohti nopeammin toimivaa ja vahvempaa maailmanpoliittista vaikuttajaa. Unionin eri instituutioiden välistä suhdetta tulee selkeyttää ja lakkauttaa sekä uudelleen järjestää nykyisiä resursseja niin, että Euroopan unionin instituutiot palvelevat kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla.
Kansallisessa päätöksenteossa on pidettävä arkeamme ja paikallista elinkeinotoimintaamme koskevat päätökset.
“Euroopan unioni olemme me, unionin kansalaiset, jotka päätämme siitä minkälainen unioni palvelee meitä, yrityksiämme, ympäristöä ja maanosamme tulevaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. On aika käydä suoraja perustavanlaatuinen keskustelu siitä, minkälaisen Euroopan unionin me haluamme.”