Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2023

Olen EU-politiikkaan erikoistunut valtiotieteiden tohtori. Suomen etujen ajaminen osana Euroopan unionia ja vaikuttaminen erityisesti talous- sekä turvallisuuspolitiikkaan kansainvälisestä tulokulmasta on minulle tärkeää tulevina, varmasti vaikeina, vuosina.

Työskentelin kuusi vuotta Euroopan komissiossa poliittisena neuvonantajana ja viimeiset lähes kolme vuotta olen johtanut yhden maailman suurimmista teknologia-alan yrityksistä toimistoa Brysselissä EU-asioiden yhteiskuntasuhdejohtajana. Nyt on aika palata kotimaahan ja kotiin Helsinkiin. Vastuulliset työtehtävät ja vuodet ulkomailla ovat antaneet minulle näkemystä ymmärtää suuria kokonaisuuksia ja Suomen paikkaa Euroopassa. Tätä osaamista tarvitaan myös eduskunnassa.

Olen reservin kersantti ilmavoimista ja olen tehnyt kokonaisturvallisuuden parissa töitä urallani monesta näkökulmasta. Tämän alan kansainvälinen asiantuntemus tulee olemaan tulevina vuosina Suomelle erityisen tärkeää.

Ilmastopolitiikka ja talouspolitiikka asetetaan liian useina vastakkain. Itse näen, että aidosti vaikuttava ilmasto- ja ympäristöpolitiikka tarvitsee niin yksityisen kuin julkisen sektorin täyden panoksen, eikä talouden intressien tarvitse sotia ilmastotavoitteita vastaan vaan niiden puolesta.

Arvoiltani olen liberaali. Minulle tasa-arvo ja yhdenvertaiset oikeudet ovat asioita, joiden puolesta olen valmis taistelemaan niin Suomessa kuin kansainvälisellä tasolla. Äitiys on opettanut minulle paljon sekä uudenlaisesta arjesta että syventänyt arvojani vastaten kysymykseen, miksi haluan tehdä töitä politiikan puolella tulevien sukupolvien hyväksi.

Lisää minusta ehdokkaana, matkastani tähän kevääseen, tiimistämme sekä teemoista löydät verkkosivuiltani sekä sosiaalisen median kanavistani. Lähde meidän mukaan rakentamaan kestävämpää, tuottavampaa ja kansainvälistä Suomea meille ja tuleville sukupolville.

Mitä sitten pitää tehdä ja mistä karsia?

Suomessa korkea kokonaisveroaste kurittaa kotitalouksia ja on ongelma kilpailukyvyllemme. Tutkimusten mukaan työtuloista maksettavien verojen alennukset maksavat itseään takaisin, kun ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia kuluttaa ja lisätä varallisuuttaan.

Sosiaalietuuksien tulee kohdentua niille, ketkä niitä eniten tarvitsevat ja työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen on mahdollistettava.
Millä työn verotuksen keventämistä sitten paikataan? Suomessa tulee olla laaja veropohja. Erilaisia haittaveroja koskien epäterveellisiä raaka-aineita ja tuotteita, kuten virvoitusjuomia tai tupakkaa, on mahdollista kiristää.

Työn on oltava tuottavaa ja työmarkkinoiden mahdollisimman joustavat. Ansiosidonnainen työttömyysturva on olennainen osa joustavuutta, tarjoten turvaa harppauksiin kohti uusia mahdollisuuksia ja keventämällä varautumistarvetta ikäviin yllätyksiin. Nykyisen pituinen ansiosidonnainen on kuitenkin ylimitoitettu ja jäykistää työmarkkinaa.
Yritystuista tulee siirtyä kannustavaan verottamiseen. Julkisen sektorin ei tule olla ensisijainen investointien tekijä, vaan niiden mahdollistaja.

Euroopan kilpailukyvyn kasvu on riippuvainen vapaista sisämarkkinoista sekä mahdollisimman avoimista globaaleista markkinoista. Mikäli Eurooppa ylisääntelee markkinoitaan ja yritystensä mahdollisuuksia sekä kääntyy sisäänpäin on teollisuuden sekä innovatiivisten kasvuyritysten tulevaisuus väistämättä muualla kuin kotimantereellamme.

Kaupankäynnin yli rajojen pitää olla reilua, vapaata ja vastavuoroista, mutta ei turvallisuutemme kustannuksella. Yhteiskuntiemme tarvitsemien elintärkeiden tuotteiden ja raaka-aineiden toimitusketjuissa ei pidä olla riippuvuuksia, joilla Kiina tai mikään muu maa voisi kiristää meitä.

Tämä päivä ja tulevaisuus ovat digitaalisia. Suomella ja Euroopalla ei ole varaa hukata kalliilla koulutettua ja osaavaa työvoimaamme sekä panostuksia yritystemme kasvuun. Avainasemassa on erityisesti datan ja tekoälyn hyödyntäminen. Tässä, ja esimerkiksi pitkän aikavälin riskirahoituksen varmistamisessa suomalaisiin innovaatioihin ja yrityksiin, maamme tarvitsee saumatonta EU-tason ja kansainvälistä yhteistyötä sekä osaamista.

Suomen Venäjä-politiikkaa harjoitetaan yhä enemmän Naton ja EU:n kautta. Meidän on ymmärrettävä kansainvälisen politiikan dynamiikkaa ja liittolaistemme turvallisuusintressejä entistä paremmin. Suomen puolustuspolitiikan perusta on jatkossakin oma vahva kykymme puolustaa maatamme. Mutta on merkittävä muutos parempaan, että jatkossa se tapahtuu osana Naton yhteistä puolustusta.

Suomen rooli ja tavoitteet Nato:ssa rakentuvat maantieteellisen sijaintimme sekä suorituskykyjemme ympärille. Pohjoisen ja itäisen Euroopan turvaaminen sekä Venäjän uhkaan vastaaminen ovat tärkeimpiä, joskaan eivät ainoita, tehtäviämme.

Solidaarisuus on tärkeä osa Nato-jäsenyyttä. Tulevan vaalikauden tärkeimpiä tehtäviä on, että Suomi ottaa täysimääräisesti paikkansa Naton jäsenenä, ja osoittaa meidän olevan hyödyllinen ja luotettava liittolainen osallistumalla esimerkiksi Naton kriisinhallintaan sekä Baltian ilmavalvontaan.

Suomi päättää jatkossakin puolustuksensa toteuttamisperiaatteista sekä kehittämisestä, eikä jäsenyytemme tarkoita esimerkiksi yleisestä asevelvollisuudesta luopumista. Kaikkien puolustushaarojemme on oltava jatkuvasti parhaassa mahdollisessa iskukykyvyssä. Ilmavoimien ja merivoimien vahvistamisen lisäksi maavoimien keskeisten järjestelmien uudistamiseen tulee lisätä resursseja.

Suomi ei tule enää koskaan olemaan yksin, mutta myös liittoutuneena maana meillä on omat kansalliset etumme ja siksi tarvitsemme taitoa vaikuttaa osana Naton päätöksentekoa. EU:n rooli turvallisuutemme tukena on täydentää Nato:n sotilaallista voimaa niin sotilaskaluston liikkuvuuden, pakotepolitiikan kuin yhteishankintojen ja kauppapoliitiikan osalta. Tähän Suomi tarvitsee tulevalla hallituskaudella vahvaa kansainvälistä ja EU-osaamista.

Käytämme luonnonvarojamme jatkuvasti liikaa. Monien riskirajojen yli on jo menty. Sään ääri-ilmiöt ja ilmaston lämpeneminen eivät ainoastaan tuhoa luontoamme, vaan ne lisäävät myös ilmastonmuutoksen taloudellisia ja sosioekonomisia riskejä. Useilla toimialoilla, kuten talouden digitalisaatiossa, energian- ja sähköntuotannossa sekä auto- ja raskaassa teollisuudessa muutostoimet ovat jo pitkällä, mutta eivät riittäviä.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoite on lämpenemisen rajoittaminen mahdollisimman lähelle 1,5 astetta. Tämä tavoite edellyttää kokonaisvaltaista ajattelutavan muutosta kohti vähäpäästöistä ja päästötöntä suunnittelua, tuottamista ja kuluttamista sekä mahdollisimman nopeaa siirtymistä talouteen, jossa emme enää tarvitse fossiilisia polttoaineita.

Jokaiselle meistä kuluttajina tämä tarkoittaa siirtymistä jätteiden tuottamisesta siihen, että pystymme kierrättämään mahdollisimman paljon käyttämiämme tuotteita. Tarvitsemme vähemmän uusia tavaroita ja enemmän palveluita. Jakamistalous yleistyy ja omistamisen ei tarvitse enää olla itseisarvo. Tuotteiden käyttöikää on mahdollista pidentää ja pitää jatkuvassa kierrossa tarkkojen materiaalivalintojen, suunnittelun ja huollon avulla.

Meidän ja yritystemme tulee sijoittaa kohteisiin, jotka mahdollistavat muutoksen kohti pienempiä päästöjä sekä tarjoavat yritystoiminnan kautta ratkaisuja ilmastonmuutoksen ongelmien ratkomiseen. Läpinäkyvyyttä ja tietoa yritysten toiminnan vaikutuksista ilmastoon tulee lisätä.

EU- ja globaalilla tasolla päästöoikeuksien ilmaisjaosta on pitkällä aikavälillä päästävä eroon. Samalla meidän on kuitenkin minimoitava hiilivuodon riski, ettei tuotanto siirry kolmansiin maihin, joissa päästöjä on entistä vaikeampi valvoa. Meidän on myös varmistettava, että EU:n kilpailukyky säilyy. Päästökaupan tulee kannustaa uuden teknologian käyttöönottoon.

Ydinvoiman lisärakentaminen on ilmastoteko siirtymisessä irti fossiilisesta energiasta. Vetytaloutta meidän kannattaa edistää panostamalla uuteen infrastruktuuriin.

Yrityksillä ja unionin jäsenmailla tulee olla käytössään monipuolinen keinovalikoima päästöjen vähentämiseksi, kunhan tavoitteista ei tingitä. Suomelta tämä vaatii poliittisen tason neuvotteluvalmiuksia, kokonaisuuksien hallintaa sekä laaja-alaista ymmärrystä niin EU- kuin kansainvälisen politiikan dynamiikasta.