Nokian Pekka Lundmark otti tällä viikolla kantaa Kauppalehdessä EU:n jälkeenjääneisyyteen teollisuuden vallankumouksessa. Todettakoon, että tuskin kukaan enää pitää digitaalista markkinaa ja digitaalisuutta erillisenä teollisuuden alana, vaan osana lähtökohtaisesti kaikkea yritystoimintaa. Lundmark luetteli julkisen sektorin tehtäviä asian korjaamiseksi. Näihin lukeutuivat muun muassa koulutus, osaaminen, perustutkimus ja järkevä sääntely. Näistä on helppo olla samaa mieltä, erityisesti siitä, että sääntelyn tulee tukea mahdollisimman vapaan eurooppalaisen sisämarkkinan toimintaa. Olennaista myös on, että julkisen sektorin ei tule olla ensisijainen investointien tekijä, vaan niiden mahdollistaja. Lisäisin tähän listaan myös kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön, etenkin datan hyödyntämisen osalta, sekä pitkän aikavälin riskirahoituksen saannin varmistamisen eurooppalaisiin innovaatioihin ja yrityksiin.
Tämä päivä ja tulevaisuus ovat kiistämättä digitaalisia, eikä Euroopalla ole varaa hukata kalliilla koulutettua korkean osaamistason työvoimaamme ja panostuksia yritysten kasvuun. Avainasemassa on erityisesti datan ja tekoälyn hyödyntäminen. Tässä tarvitaan väistämättä myös yhteistyötä esimerkiksi yhdysvaltalaisten teknologiayritysten kanssa, joiden tietotaito, koko, resurssit ja osaaminen ovat karanneet kenties jo liian pitkälle eurooppalaisilta kilpasiskoiltaan. Toisin kun monesti epäillään, nämä yritykset tekevät jo nyt halukkaasti yhteistyötä pienten ja kasvavien yritysten kanssa sekä niiden tukemiseksi jakamalla dataa ja osaamistaan. Samaan aikaan Euroopan on varmistettava, että datan siirrot ja yritysten pääsy kiinni dataan unionista kolmansiin maihin onnistuu saumattomasti myös jatkossa.
Eurooppalaiset poliitikot peräänkuuluttavat eurooppalaisten digijättien kasvun tärkeyttä. Samaan aikaan EU pyrkii parhaansa mukaan sääntelemään markkinaansa, jotta näitä jättejä ei pääse syntymään. Konkreettinen esimerkki tästä on komission esittämä digitaalista markkinaa koskeva sääntely, jossa tietyn kokoisiksi kasvaneet yritykset halutaan pilkkoa automaattisesti. Eli mikäli eurooppalainen digijätti pääsisi syntymään, olisi palkintona selvitystyö komission kanssa sen mahdollisuuksista jatkaa toimintaansa. Tarkoituksena toki on säännellä suuria amerikkalaisia yrityksiä, jotka kiistämättä hallitsevat tällä hetkellä markkinaa. Komission esittämä laki olisi kuitenkin kaikille sama. Toiseksi yhdysvaltalaisten yritysten kotimarkkina on yhtenäinen, markkinaehtoinen ja kannustava, eikä Eurooppa välttämättä ole kasvun kannalta edes seuraavaksi tärkein markkina-alue. Tästä syntyy lähtökohtainen epätasapaino, jossa eurooppalaiset yritykset ponnistavat alusta lähtien pitkältä takamatkalta, eikä lisäsääntelyyn tähtäävä EU-lainsäädäntö ja edelleen hajautuva markkina tue kilpailuasetelmaa jatkossakaan. Lisäksi siinä missä EU koetaan hitaaksi sääntelijäksi, jäsenmaat täydentävät omaa kansallista sääntelyarsenaaliaan heikentäen entisestään sisämarkkina-alueen yhtenäisyyttä.
Euroopan kilpailukyvyn kasvu on riippuvainen vapaista sisämarkkinoista sekä mahdollisimman avoimesta globaalista markkinasta. Mikäli Eurooppa ylisääntelee markkinoitaan ja yritystensä mahdollisuuksia sekä kääntyy sisäänpäin protektionistisesti esimerkiksi tiedon suvereniteetin tai yksityisyyden suojan nimissä, on teollisuuden sekä innovatiivisten kasvu- ja jättiyritysten tulevaisuus väistämättä muualla kuin kotimantereellamme.
Eurooppa on syystä ylpeä arvoistaan, joilla turvataan sananvapautta, avoimuutta ja yksilönoikeuksia. Tukiessamme vapaata internetiä, datan hyödyntämistä ja tekoälyn kehitystä meidän ei tarvitse eikä pidä luopua yksityisyyden suojasta ja omien tietojemme hallinnasta. Päinvastoin. Tässä tiedostavalla kuluttajalla on jo Euroopassa valta. Kilpailukykyä ja itsemääräämisoikeuttamme ei tarvitse – eikä kannata – asettaa vastakkain. Varsinkaan, mikäli tämä johtaa jopa protektionistisiin piirteisiin koskien eurooppalaisia markkinoita. Olennaista on varmistaa eurooppalaisten yritysten kasvun mahdollistava sääntely, yhteistyö ja mahdollisimman vapaat markkinat sekä unionin sisällä että globaalisti.