Työn uudet muodot puhuttavat paljon ja olen itsekin niistä kirjoittanut. On seksikkäämpää päivittää Instagramiin kuva MacBookista ja höyryävästä lattekupista katukahvilassa kuin hitsipillistä ja kuulosuojaimista tehtaassa tai telakalla. Suuri osa suomalaisista kuitenkin ansaitsee palkkansa suorittavasta työstä. Varma ja säännöllinen toimeentulo on työsuhde-eduista toivotuin. Mitä näille työpaikoille kuuluu vuoden 2016 Suomessa? Valitettava totuus on, että ei kovin hyvää.
Valmistavan teollisuuden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on romahtanut vuosien 2007 ja 2013 välisenä aikana. Osuus BKT:stä tippui 23 prosentista peräti 15 prosenttiin. Maailmanlaajuinen talouskriisi vaikuttaa väistämättä, mutta todelliset syyt löytyvät syvemmältä yhteiskunnan rakenteista ja asenteista. Suomen pääomakanta pienenee eikä joustamaton ja lakkoherkkä työmarkkinajärjestelmä houkuttele investoimaan suomalaiseen teollisuuteen.
Markkinoiden muuttuessa myös teollisuuden liiketoimintamallit muuttuvat. Suomi elää viennistä ja ilman kilpailukykyisiä tuotteita rannalle on turha jäädä huutamaan hiipuvien markkinoiden perään. Elinkeinoelämän keskusliiton raportin mukaan suomalaiseen valmistukseen kytkeytyy suoraan tai välillisesti 600 000 työpaikkaa. Kasvun tarve Suomen kansantalouden terveen pohjan varmistamiseksi olisi 200 000 uutta työpaikkaa yksityissektorille vuoden 2020 loppuun mennessä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että uudistuminen tapahtuu juuri nyt, sillä samaan aikaan Deloitten tutkimuksen mukaan 70 prosenttia suuryrityksistä suunnittelee siirtävänsä tuotantoaan pois Suomesta seuraavan viiden vuoden aikana. Tässä rytäkässä katoaa todennäköisesti myös iso osa ainutlaatuista hankinta- ja tuotekehitysosaamista, jonka takaisin houkutteleminen on kova urakka.
Perinteiset teollisuuden alat ovat muuttaneet muotoaan teknologian kehittymisen myötä. Toisin kuin kahvipöytäkeskusteluissa kuulee usein väitettävän, tämän ei tarvitse vähentää perinteisten työpaikkojen määrää. Päinvastoin. Oikein hyödynnettynä uusi teknologia kasvattaa tuottavuutta luoden kasvua ja näin uusia työpaikkoja. Metsäteollisuudessa pakkausmateriaalien ja sellun kysyntä maailmalla kasvaa. Suomalainen kemianteollisuus on yhtenä ainoana teollisuudenalana jatkanut kasvuaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Biomassa on maailmanlaajuisesti haluttua tavaraa, mikä luo mahdollisuuksia metsä- ja kemianteollisuuden lisäksi myös elintarvike- ja lääketeollisuudelle.
Suomen raaka-ainerikkaus, korkea osaaminen ja toimiva yhteiskunta ovat ehdottomia valttikortteja, joista on pidettävä kiinni. Myöskään jalostamisen taidottomuudesta meitä ei saa kiinni, brändäämisestä ja markkinoinnista kyllä, mutta se on kokonaan erillinen tarina.
Mitä suomalainen teollisuus sitten tarvitsee onnistuakseen? Osaavaa työvoimaa, toimivaa infraa, korkeatasoista teknologiaa ja tutkimustietoa sekä kilpailukykyisesti hinnoiteltua energiaa ja rahoitusta. Näiden lisäksi suomalainen teollisuus tarvitsee kannustavan ja ennustettavasti toimivan julkisen sektorin, joka pitää tuotantopanosten verotuksen ja sivukustannukset matalalla.
Suomen valtiontalous on saatettava kestävälle polulle alentamalla julkisia menoja ja uudistamalla rohkeasti rakenteita. Maamme poliittiselta johdolta ja etenkin työmarkkinajärjestöiltä vaaditaan nyt selkärankaa ja päätöksentekokykyä, joilla sitoudutaan alentamaan teollisuuden ja siihen liittyvien toimialojen kustannuksia.
Nyt jos koskaan tulisi säästää seinistä ja tuottamattomista työpaikoista ja suunnata kaikki vapautuva pääoma tutkimukseen, tuotekehitykseen sekä teollisuuden uudistamiseen. Uudet liiketoimintamallit ja koulutus ovat avainasemassa. Koulujen, yliopistojen ja yritysten väliseen yhteistyöhön tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Testilaboratoriot, tutkimusalustat ja ajatus- sekä yrityshautomot ovat tärkeitä toimintakenttiä. Sijoittamalla mainittuihin toimenpiteisiin voimme varmistaa teollisen tuotannon jatkumisen ja kehittämisen. Koulunpenkiltä työelämään siirtymisestä tulee tehdä mahdollisimman helppoa ja oppisopimuskoulutuksen arvoa ja toimivuutta on edistettävä.
Kaikki meistä eivät myöskään halua työskennellä pilvessä tai avokonttoreissa, kovat kaulassa ja hipsterlasit silmillä. Hyvä näin. Työn arvostus mitataan onneksi edelleen muilla keinoin kun painamalla peukaloa ylöspäin. Nyt tarvitaankin päätöksiä varmistamaan, että Suomen viennin ja kansantalouden perusta seisoo jatkossakin tukevilla Jalaksilla.
