Oman aikansa edelläkävijä Adam Smith totesi jo 1700-luvulla, että työnjako ja vapaus mahdollistavat ihmisten erilaisten lahjojen hyödyntämisen. Smithin ajattelu on edelleen ajankohtaista. The Financial Times kirjoitti lokakuussa kolumnissaan jakamistalouden uudesta aluevaltauksesta, jossa työnantajat vievät työtehtäviä ja projekteja pilvipalveluihin, erilaisiin “platformeihin”. Platformeista tai alustoista työntekijät ympäri maailmaa voivat poimia heidän taidoilleen sopivia työtehtäviä ja projekteja. Ainoat vaaditut elementit ovat tietokone ja toimiva verkkoyhteys valmiin työn palauttamista varten. Työntekijät voivat kerryttää itselleen laatuarvioita tehdyistä töistä ja tätä kautta määritellä omaa palkkiotaan. Työtä voi järjestelyn avulla tehdä Ibizan rannalla tai New Yorkin katukahvilassa, aamukahvin tai iltateen voimalla.
Aloitin oman työurani viisitoistakesäisenä rakennustyömaalta, josta jatkoin ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaani McDonald’sille, päätyen pitkään työsuhteeseen Stockmanille. Kyseiselle työnantajalle tein töitä iltaisin ja viikonloppuisin koko opintojeni ajan. Kellokortti tuli vuosien varrella tutuksi. Tietyissä työtehtävissä työajan leimaaminen on välttämätöntä, mutta suuri osa työstä on muuttunut ja muuttuu edelleen rajusti jakamistalouden murtaessa lopullisesti perinteisiä työsuhteita taukohuoneineen ja tupakkakoppeineen. Pikkujoulut ja tyky-päivät rakentavat yhteisöllisyyttä, mutta meitä on ekstro- ja introvertteja yksilöitä ja tasapäistävä malli sopii heikosti etenkin luovan työn kategoriaan.
UP-Work -palvelun tekemän selvityksen mukaan tällä hetkellä maksetaan eniten teollis- ja tekijänoikeuksia koskevista lakineuvontapalveluista, ääninäyttelystä, verkkoturvallisuuspalveluista ja korean käännöstöistä. Toisin sanoen lakia, kieliä tai taloutta lukeneille valkokaulustyöntekijöille pilvessä tehtäviä töitä on tarjolla eniten. Trendit kuitenkin muuttuvat nopeasti, kun osaamista haetaan ja työtehtäviä tarjotaan avoimesti globaaleilla markkinoilla.
Moni kysyy tässä kohtaa entä verotus sekä eläke- ja sosiaaliturvamaksut. Kaksi jälkimmäistä ovat työntekijän omalla vastuulla. Verokysymys on haastavampi. Sama kysymys koskee laajemmin jakamistaloutta. Yritys maksaa verot maahan jossa toimii tai nostaa tulostaan, mutta työntekijän esim. Uber-kuskin kohdalla tilanne ei ole yhtä selvä. Tähän kysymykseen on globaalien työmarkkinoiden pystyttävä vastaamaan ennemmin kuin myöhemmin. Toimivin vaihtoehto varmasti on, että työntekijä maksaa palkkatuloveron mukaisesti veronsa maahan, jossa on vakituisesti kirjoilla, aivan kuten vakituisessa työsuhteessa olevat tai pätkätöitä tekevät tälläkin hetkellä.
Valtion tehtävä ei ole holhota vaan luoda turvalliset perusrakenteet ajatteleville yksilöille. Sama tehtävä ylätasolla on Euroopan unionilla. Ajatteleva yksilö osaa itse valita eläkeyhtiönsä ja säästää sosiaaliturvansa. Samoin valita työaikansa ja paikkansa.
Talous, työ ja yhteiskunta muuttuvat väistämättä. Sen sijaan, että taistelisimme ja jarruttaisimme muutosta vastaan, tulee meidän rakentaa uusia, kansainvälisesti toimivia talouden säädöksiä ja malleja, jotka tukevat tulevaisuuden työtä ja kasvua. Jakamistalous ja työnteon uudet muodot tuovat meille uudenlaista vapautta sekä tarjoavat alustan toimia yhä laajemmin globaaleilla markkinoilla – kellokortitta pilvessä aamusta iltaan.
