Niin ylpeitä kun pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta olemmekin, fakta on, että se on käytännössä rahoitettu aina velalla. Olen kiistatta sitä mieltä, että perusmalli on hyvä ja tulonsiirtoihin perustuva toimeentulon turvaaminen jokaiselle yksilölle rakentaa turvallisen ja vakaan yhteiskuntamallin. Meidän tulee kuitenkin pitää mielessä, että velka on veli otettaessa, velipuoli maksettaessa ja maksun aika tulee väistämättä.
Suomen talous on supistunut viimeiset kolme vuotta, samaan aikaan kun valtionvelka kasvaa noin puolimiljoonaa euroa tunnissa, eikä käännettä merkittävästi parempaan ole äkkiseltään odotettavissa. Vielä vähemmän jos toimeen rakenteiden korjaamiseksi ja uuden kasvun rakentamiseksi ei ryhdytä nyt.
Fakta on, että normaalikaan talous- ja työllisyyskehitys eivät riitä rahoittamaan nykyisiä julkisia menoja. Palkkatulon veroaste on Suomessa kiristetty äärimmilleen. Keskituloisten lapsiperheiden, jotka tätä maata kannattelevat, selkänahassa ei yksinkertaisesti ole enää mistä nyhtää.
VM:n arvion mukaan sopeutustarve, eli kulujen karsiminen, on vähintään 3,5 miljardin euron luokkaa vuositasolla. Mielestäni todellinen tarve on vieläkin suurempi. Tulojen ja menojen epätasapaino on Suomessa rakenteellinen. Osa viime vuosien talouden heikosta kehityksestä selittyy toki myös tietoliikennesektorin ja paperiteollisuuden ratkaisevilla muutoksilla. Näiden perään on kuitenkaan turha itkeä vaan on luotava uutta, kestävää kasvua uusilta toimialoilta.
Nyt kysytään päättäjiltä kokonaiskuvan hahmottamista, vahvaa talouspoliittista osaamista sekä selkärankaa ja rohkeutta ottaa hanskat kauniiseen käteen ja ryhtyä rivakasti töihin Suomen saattamiseksi takaisin kasvu-uralle. Suomi elää viennistä ja yksi keskeisistä huolista on, miten palauttaa kilpailukyky? Suomessa vienti on polkenut paikallaan vuodesta 2010, samalla kun euroalueella ja Ruotsissa vientisektori näyttää jo selvästi elpymisen merkkejä.
Mitä meidän pitää sitten tehdä? Tunnustetaan ongelmat ja esitetään ratkaisut.
Julkiset menot ovat kasvaneet vuodesta 2009 noin 3,9 prosenttia vuodessa, minkä pitäisi olla päinvastoin ja mikä on kestämätöntä kun katsotaan talouden yleistä kehitystä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu- ja rahoitusmallien sekä julkisen sektorin hallintorakenteen uudistukset ovat välttämättömiä. Turhaa ja päällekkäistä työtä tulee karsia. Osa tästä tapahtuu luonnollisen eläköitymisen kautta. Osa työvoimasta on väistämätöntä sijoittaa uusiin tehtäviin ja panostaa työssä jaksamiseen.
Suomi tarvitsee kannattavaa ja tuottavaa työtä sekä työntekijöitä. Oleellista on nostaa työhön osallistumisastetta, eli saada lisää työvuosia sekä työuran alku- keskiväli että loppupäästä, mutta ennen kaikkea parantaa asenteita suhteessa työaikaan ja tuottavuuteen. Kahdeksasta neljään työaika-ajattelusta tulisi luopua heti ja keskittyä sen sijaan miettimään, mitä työpäivän aikana saadaan aikaan, miten kannattavaa se on ja miten työssä jaksamista voisi parantaa? Suomen tulee myös miettiä ratkaisuja siihen, miten houkutellaan ulkomaista, pätevää ja Suomeen sitoutuvaa työvoimaa pohjoisille työmarkkinoille.
Työn muutokseen liittyy olennaisesti myös Suomen AY-liikkeen kivikautisen vallan murentaminen ja siirtyminen kohti maltillisia ja järkeviä palkkaratkaisuja sekä alakohtaista sopimista työehdoista. Työn on oltava kannattavaa ja sen on pystyttävä sopeutumaan talouden muutoksiin. Työntekijän turva on Suomessa erittäin hyvä ja tästä ei olla valmiita tinkimään. Tätä en myöskään esitä, mutta jos työnteosta on tullut kannattamatonta tai taloudessa tapahtuvat muutokset vaativat yritystoiminnan lakkauttamista, tai leikkauksia, on myös työntekijöiden ja työehtosopimusmallien oltava valmiita muutoksiin. Tyhjästä on paha nyhjäistä ja tämän on myös meidän työntekijöiden ymmärrettävä.
Suomalaiset yritykset investoivat mieluiten ulkomaille, eikä ihme. Yrittämisen ilmapiiri, ennen kaikkea ylisääntely ja verotus eivät kannusta panostamaan kotimaiseen tuotantoon, eivätkä varsinkaan uusiin innovaatioihin. Keino uudistua ja luoda tulevaisuuden kasvua on panostaa merkittävästi tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä pitää yllä ja kehittää meidän korkeaa koulutustasoa. Investointirahaa Suomessa ja Euroopassa on, nyt sitä on saatava kanavoitua yhä enemmän innovaatiotoimintaan ja rohkeampiin hankkeisiin. Ei riitä, että pelataan varman päälle. Kuka olisi uskonut 1970-luvulla, että siirtymällä kumisaappaista teleliikennejärjestelmiin rakennetaan imperiumi? Kuka uskoo, että bioenergia ja terveysteknologia ovat Suomen tulevaisuuden vientivaltteja? Itse uskon ja toivon samalla, että suomalaiset päättäjät ymmärtävät luoda maan yrittäjille hedelmällisen kasvualustan ja houkutella sekä kotimaisia että ulkomaisia investoijia pohjolaan kasvattamaan panoksia tämän päivän ja tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Siksi äänestän näissä vaaleissa Valtion taloudellisen tutkimuskeskukseen ylijohtajaa Juhana Vartiasta, koska nyt jos koskaan tarvitaan suomalaiseen politiikkaan näkemyksellistä, suoraselkäistä – haasteet tunnustavaa ja ratkaisumallit tiedostavaa hyvinvointivaltion turvaajaa. Viisas elää vähemmälläkin, älykäs tekee töitä ja rakentaa kultaisen keskitien.
