Yrittäjä on harvinaislaatuinen yksilö, eräänlainen elinkeinoelämän Rocky Balboa, joka juoksee aamulenkkiä auringon noustessa ja palaa kotiin iltamyöhään raskaan ottelun jäljiltä. Yrittämisen haasteet kumpuavat usein jo siitä, että elämme epävarmassa taloudellisessa tilanteessa eikä ylimääräisiin riskeihin ole varaa. Yrittäjyyden karikkojen tasoittamisesta on tullut poliitikoille kevyen helppo mantra, jonka rummutuksen takana todellisen työn tekevät kuitenkin miehet ja naiset isoissa hansikkaissa. Yrittämisen kipukohdat, parhaat kannustimet ja tuottavan työn eväät tulee tiedostaa ja tunnustaa sekä täällä meidän kotimaan että Euroopan kehissä.
EU-tason poliittisen päätöksenteon areenoilla on vihdoin alettu kääntää katseita suurista pieniin päin. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus koko EU:n yrityskannasta on 99,8 prosenttia ja suurin osa uusista työpaikoista syntyy juuri pk-sektorille.
Vahva talous syntyy tuottavasta työstä. Tuottava työ taas yrityksistä ja uusista innovaatioista, jotka on jalostettu markkinoilla menestyviksi kaupallisiksi tuotteiksi. Tutkimuksen ja elinkeinoelämän välistä vuorovaikutusta tuleekin lisätä merkittävästi. Korkeakoulutus ja huippututkimus eivät yksin tuo meille työtä, vaan meidän on panostettava investoinneissa ja esimerkiksi EU-rahoituksen koordinoinnissa yhä enemmän toimialustoihin, joissa testataan uusia innovaatioita ja rakennetaan niistä kaupallisia tuotteita, joita yritykset pystyvät edelleen kaupallistamaan ja viemään eteenpäin sekä Euroopan sisämarkkinoilla että unionin ulkopuolelle. Näin synnytetään työpaikkoja Eurooppaan.
Meillä Suomessa on menty suuret edellä myös alihankintaketjujen pohjimmaisia polkevilla venyvillä maksuajoilla. Samalla kun alihankintaketjussa alimmaisena olevat pienyritykset joutuvat odottamaan saataviaan, penää valtio arvonlisäverojen maksuja ajallaan. Jopa kolmeen kuukauteen venyvillä maksuajoilla rahoitetaan suurten yritysten toimintaa ja samalla pakotetaan pienet yritykset turvautumaan oman rahan tai rahoitusyhtiöiden käyttämiseen, jotka puolestaan hyötyvät yritysten ahdingosta. Dominoefekti on valmis kaatamaan alan pienimpiä toimijoita. Suuryritysten maksuajat on saatava kuriin ja valtion on puolestaan annettava arvonlisäverolle järkevät maksuajat.
Huomiota tulee kiinnittää entistä enemmän myös siihen, miten eurooppalainen koulutusjärjestelmä tukisi yrittäjyyden syntymistä sekä osaamisen ja työnteon kohtaamista elinkeinoelämässä. Haluamme lisää yrittäjiä ja yrityksiä, mutta samaan aikaan koulutusjärjestelmämme ovat vasta havahtuneet siihen tosiasiaan, että yrittäjyys ei ole pelkästään luovuutta ja rohkeutta, vaan myös taitoja ja valmiuksia viedä omia ideoita kaupallistetuiksi lopputuotteiksi. Vaasien ja kukka-asetelmien sijaan voisimme hahmotella kuvaamataidon tunneilla oman brändimme logoa. Yrittäjyys on tuotava maisteriohjelmista peruskouluihin.
Mitä enemmän Eurooppa ja Suomi kykenevät antamaan kansalaisille valmiuksia yrittäjyyteen ja ihmisten osaamisesta kumpuavaan talouskasvuun, sitä laajemmalta yhteiskunnan välttämättömien palveluiden rahoitus voidaan kerätä. Talouskasvu on tehokkain tapa mahdollistaa hyvinvoiva Eurooppa.
Yrittäjyyteen on kannustettava työurien alkupäästä tukemalla nuorten yrittäjyyttä laajentamalla erilaisia laina- ja investointirahoitusmahdollisuuksia. Yrittäjyyteen on luotava mahdollisuudet myös työuran aikana pitämällä huoli siitä, että täysiaikainen työnteko ei estä osa-aikaista yrittäjyyttä. Yrittäjyyteen on kannustettava työuran loppuvaiheessa niin, että työuran vapaaehtoinen jatkaminen yrittäjyyden kautta on tehty houkuttelevaksi.
Meidän tulee varmistaa myös poliittisen päätöksenteon keinoin, että viimeiset yrittäjät eivät tule silmäkulmat turvoksissa kotiin ringistä, jonne vain rohkeimmat uskaltautuvat. Yrittäjyyteen ja oman osaamisen kaupallistamiseen tulee kannustaa ja kipupisteet tunnustaa, eikä yrittäjä saa olla mielikuvissa ainoastaan se kaikkein vahvin ja rohkein Rocky Balboa. Annetaan yrittäjille hanskat ja kunnon kehä toimia sekä kotimaan että Euroopan areenoilla, eikä jäädä ainoastaan katsomoon jännittämään.