Siirry suoraan sisältöön

Naapurin tauti on myös meidän sairaus

Ihmisten hyvinvointi on koko Euroopan asia. Ei riitä, että itse voi hyvin, jos naapuri sairastaa. Tauti tarttuu ja yhteiset juhlat sekä arjen apu jäävät väliin, mikäli hyvinvointi ei ole yhteistä. Euroopan unionin päätöksenteko tulee rakentaa niin, että isot – koko unionia koskevat linjat, kuten sosiaalisen hyvinvoinnin miniminormit ja talouskehityksen suunta – päätetään yhteisesti ja sosiaalipolitiikan toteuttaminen sekä paikallista elinkeinonharjoittamista koskevat säädökset kansallisesti.

Unionin perustamisvaiheessa sosiaaliturvan harmonisointi oli ajankohtainen aihe ja olisi ollut silloin huomattavasti helpompi urakka toteuttaa kuin nyt, jäsenmaiden lukumäärän ollessa kuuden sijasta 28. Keskustelua aiheesta on käyty 50-luvulta lähtien, mutta tuumasta ei ole koskaan päästy toimeen, jonka seurauksena sosiaaliturvajärjestelmät ovat kehittyneet Euroopassa hyvin eri urille.

Aihe on kuitenkin nyt yhtä ajankohtainen, kuin 60 vuotta sitten ja asialle on vihdoin aika tehdä jotakin. Erot konkretisoituvat epäterveeksi kilpailuksi sisämarkkinoilla, kun yritykset saavat etua liikkuessaan kehittymättömien sosiaaliturvajärjestelmien alueille, maksaen näissä valtioissa pienempää veroa sosiaalietuuksien ollessa niukemmat ja järjestelmien kevyemmät. Ei ole myöskään kenenkään etu, jos kansalaiset liikkuvat unionin sisällä parempien sosiaalietuuksien perässä.

Sosiaaliturvajärjestelmien harmonisointi kertarysäyksellä on utopiaa, mutta ensimmäinen askel tähän suuntaan on säätää EU:n perusturvan minimitasosta, joka voisi nostaa miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Euroopan 2020 -kasvustrategian yksi konkreettinen tavoite on poistaa köyhyys tai syrjäytymisvaara vähintään 20 miljoonalta ihmiseltä.

Minimitaso ei tarkoita yhtä kiinteää euromääräistä tulonsiirtoa jokaiselle, vaan sitä, että jokaisella unionin kansalaisella on omassa jäsenmaassaan oikeus perusturvaan, joka takaa hänelle ihmisarvoisen elämän edellytykset hädän koittaessa. Laskelmat minimitasosta ovat tuttuja monessa EU-maassa, joissa välttämättömät elintarvikkeet ja palvelut sisältäviä viitebudjetteja, tai ns. ”hyödykekoreja” on laskettu. Viitebudjetit ottavat huomioon alueen palkka- ja kulutustason sekä julkisen sektorin tarjoamat palvelut.

Tulevaisuuden Euroopassa ihmiset voivat liikkua vapaasti menettämättä oikeuksiaan tai mahdollisuuksiaan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluihin. Toimivat ja vaikuttavat perustason sosiaali- ja terveyspalvelut on taattava jokaisessa jäsenmaassa, jokaiselle kansalaiselle. Tämä ei tarkoita kaikkea hyvää kaikille kaiken aikaa, vaan sitä, että jokainen EU:n jäsenmaa pystyy tarjoamaan sosiaali- ja terveyspalvelut kansalaisilleen silloin, kun hätä tai sairaus koittaa.

Perusturvan minimitason harmonisointi on ensimmäinen askel kohti eurooppalaista sosiaaliturvajärjestelmää, joka korvaisi 28 erilaista, usein erittäin sekavaa ja pirstaleista mallia. Yksinkertaiset ratkaisut ovat usein toimivimpia. Eurooppalainen, kestäviin arvoihin kuten kannustavuuteen, läpinäkyvyyteen ja tasa-arvoisuuteen perustuva, rakenteeltaan kevyt, mutta vaikuttavuudeltaan väkevä sosiaaliturvajärjestelmä on vielä jonain päivänä arkipäivää kaikille unionin kansalaisille. Työtä sen eteen on tehtävä nyt. Tämä vaatii sen, että uskomme ja uskallamme luottaa Euroopan integraatioon ja nähdä sen mukanaan tuomat hyödyt. Naapurin sairaus on myös meidän tautimme ja naapurin onnesta nauttii koko yhteisö.