Liittovaltio on kuin mörkö, vain pimeässä pelottava. Sanana se on edelleen tabu ja jopa leimakirves, jota piilofederalistit pelkäävät ja impivaaralaiset ilolla heiluttavat. On aika katsoa sanojen taakse ja murtaa aiheen ympärillä vellovia turhia myyttejä. Itse kannatan avoimesti eurooppalaisen yhteistyön tiivistämistä ja oman liittovaltiomallimme kehittämistä unionin alueelle – Suomen hyväksi.
Liittovaltiojärjestelmä on yksinkertaisimmillaan periaate, joka auttaa jakamaan toimivaltuudet unionissa niin, että asioista voidaan päättää tarkoituksenmukaisimmalla tasolla. Näinhän Suomessakin valtion ja kuntien tehtävät on jaettu. Valtio pitää huolen ison kuvan toimimisesta ja kunnat arjen pyörimisestä.
Euroopassa on paljon isoja asioita, joissa meillä on yhteisiä etuja. EU:ta tarvitaan sääntelyn vähentämiseen 28 jäsenvaltion muodostamalla alueella, yhtenäisten sisämarkkinoiden luomiseen ja ylläpitoon, ilmastonmuutoksen torjuntaan, tutkimustoimintaan, koulutus- ja peruspalveluiden minimitason määrittelyyn sekä Euroopan laajuisesti kestävän sosiaalipolitiikan kehittämiseen. Nämä ovat selkeästi asioita, jotka kannattaisi päättää EU:n kattotasolla koko Euroopan yhteistä hyvää ja alueen kehittämistä ajatellen. Tätä varten EU tarvitsee perustuslain, jossa määritellään selvästi vallanjako valtioiden ja unionin päätöksenteon välillä. Päätökset on tehtävä sillä tasolla, jossa niillä on suurin vaikuttavuus.
Tämä ei tarkoita sitä, että unionin vallanpitäjät säätelevät jokapäiväistä elämäämme entistä enemmän – päinvastoin. Olen ehdottomasti paikallisdemokratian kannalla. Kansalaiset ja poliitikot on pidettävä lähellä toisiaan ja mahdollisimman suorassa yhteydessä keskenään. Kansalliseen päätöksentekoon on palautettava arkeamme ja paikallista elinkeinotoimintaamme koskevat päätökset.
Liittovaltio ei vie meiltä pois valtaa arjen asioista, mutta se antaa meille valtaa suuriin asioihin, joihin kansallisvaltioiden yhteistyöllä ei yksin ylletä. Talouspolitiikan lisäksi suurin hyöty liittovaltiokehityksestä syntyisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Ukrainan kriisi todistaa paljon EU:n ulkopoliittisesta toimintakyvyttömyydestä tilanteessa, jossa Euroopassa tapahtuu kansainvälisen oikeuden vastainen aluevaltaus.
EU on talouden mittareilla suurvalta, mutta hajanaisuudesta johtuen valta ei realisoidu. Venäjä voi peluuttaa meitä toisiamme vastaan, samoin Yhdysvallat ja Kiina. Hajota & hallitse -politiikan toimimisen perusteet eivät ole parissa tuhannessa vuodessa muuttuneet lainkaan.
Usein kuulee sanottavan, että eurooppalaista identiteettiä ei ole. Oma sukupolveni on käynyt koulunsa EU-aikaan ja palkkani olen saanut aina euroissa. Suomessa on jo yli miljoona EU:iin syntynyttä kansalaista, joista lähes satatuhatta äänestää tämän kevään eurovaaleissa. EU ei ole enää pitkään aikaan ollut ”siellä jossain” vaan lähtemätön osa meitä.
Se, että koen olevani niin Suomen kuin Euroopankin kansalainen ja kannatan EU:n yhteisen talous-, ulko- ja turvallisuuspolitiikan rakentamista ei isänmaanrakkauttani vähennä – päinvastoin. Sen sijaan aidosti yhtenäinen Eurooppa mahdollistaa minulle ja jälkipolvilleni entistä vahvemman ja elinvoimaisemman kasvualueen myös täällä meillä, jo aikaa sitten mörön pelosta ja impivaaralaisuudesta irtautuneessa kotimaassani.
