Meillä on luonnostaan tapana suhtautua kriittisesti uusiin asioihin. On helppoa epäillä asioita, joista emme tiedä ja joita emme tunne. Vastustaminen on huomattavasti helpompaa kuin asioihin perehtyminen, samalla se on sietämättömän kevyt tie. Euroopan unioni on monille kaukainen ja epämääräinen linnake, jonka toiminnasta on vaikea saada selkoa. Instituutio koetaan kalliiksi ja mikäli julkisuutta on uskominen, tuottaa se lähes poikkeuksetta elämäämme hankaloittavia byrokratian kukkasia.
Suomessa EU-uutisointi perustuu monesti nostoihin ja lainauksiin ulkomaisista medioista, usein puutteellisella lähdekritiikillä. Eikä ihme. 3100 henkeä työllistävällä Ylellä on Brysselissä kaksi toimittajaa, kaupallisilla toimijoilla vielä vähemmän – siitäkin huolimatta, että noin 12 prosenttia lainsäädännöstämme on EU-vaikutteista. Näin on syntynyt mojova parvi uutisankkoja, joiden liihotukseen EU:n komissio yrittää parhaansa mukaan puuttua muun muassa Setting the facts straight -sivulla, jossa oiotaan vääriä käsityksiä aina saunomisen rajoittamisesta ilmapallokieltoihin ja lakupiippujen turmiollisuuteen. Silti epätieto elää, uutisankat jatkavat lentoaan ja lopputulos on helppo arvata.
Vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia suomalaisista luonnehti EU:ta byrokraattiseksi ja vain 8 prosenttia näki, että EU kertoo avoimesti tavoitteistaan ja toiminnastaan. Tosiasiassa EU:n toimielimet viestivät paljon ja avoimesti. EU:n byrokraattisesta mielikuvasta iso osa on kansallista perua. Esimerkiksi julkisten hankintojen kohdalla EU edellyttää kuntia kilpailuttamaan yli 207 000 euron kynnysarvon ylittävät tavara- ja palveluhankinnat, mutta Suomi soveltaa lähes identtisiä sääntöjä kaikkiin yli 30 000 euron hankintoihin.
Tietoa päätöksenteosta on ja sitä saa, kun sitä osaa hakea ja seurata. Mutta kuka jaksaa nähdä tämän vaivan, kun lööppien otsikot tulevat vastaan kaikkialta ja komission tietoa pitäisi etsiä erillisiltä sivustoilta? Ongelma on viestinnässä, siinä, miten ja missä muodossa tietoa välitetään. Julkinen hallinto, julkinen viesti, mutta kuka keksisi reseptin, millä se muovataan otsikoihin yltävään julkisuusmuottiin tai koristellaan moneen makuun meneväksi kulutuskolumniksi?
EU-kriitikot ratsastavat usein kevyillä nostoilla, joihin monen äänestäjän, sekä vasemmalta että oikealta, on helppo yhtyä. Puutteellinen tieto ruokkii vastuutonta ja perusteetonta arvostelua. Faktoihin perustuva rakentava kritiikki on aina tervetullutta. EU:n valuvikoja ei tule puolustaa, vaan keskittyä ratkaisuehdotusten rakentamiseen. Sormen osoittaminen vian merkiksi on helppoa, oikean suunnan näyttäminen vaatii paljon enemmän.
Ansaitsemme parempaa. Raskaan sarjan päätökset vaativat kevyen ja ymmärrettävän tulkinnan, jotta niitä voidaan tarkastella laajemmallakin joukolla. On meidän jokaisen aliarvioimista tyytyä parhaat lööpit repiviin irtopoimintoihin ja sen myötä ohjata meitä kohti sietämättömän kevyttä EU:n vastustamisen tietä.
