Kollegani on todennut minulle viimeisen vuoden aikana kerran jos toisenkin, että pyörää ei kannata lähteä keksimään uudelleen, kun olen painiskellut uuden työnkuvan ja projektivastuideni kanssa. Sama keksijän syndrooma on monen vastavalmistuneen, uuteen työhön tulevan innokkaan tekijän diagnoosina ja ainoana lääkkeenä toimii usein yritys, erehdys ja omat kantapäät. Sama vika vaivaa myös monia kaupunkeja Euroopassa ja maailmalla, jotka ovat kasvamassa keskisuuresta suureksi. Minulle eurooppalaisen Helsingin idea lähti liikkeelle ajatuksesta tuoda Helsinkiin parhaita paloja eurooppalaisten kaupunkien kaupunkikulttuurista, hallinnosta ja palveluista.
Suurkaupunkien vetovoima ihmisten, yritysten, talouden ja kulttuurin osalta on kiistaton ja globalisaatio on kasvattanut kaupunkien merkitystä entisestään. Kaupungeissa on tilaa erilaisille ajattelu- ja arvomaailmoille. Ne mahdollistavat erikoisliikkeet ja -palvelut, sekä korkean tuottavuuden työpaikat.
Mahdollisuuksien kylkiäisinä tulee ongelmia: alueellinen eriarvoistuminen ja syrjäytyminen. Kaupunki vetää monenlaista väkeä ja menestyksen ohella putoamisen mahdollisuudet ovat suuret. Eheä ja tasapainoinen kaupunki vetää puoleensa lisää ihmisiä ja menestystekijöitä. Eheyden ja tasapainon saavuttaminen vaatii kuitenkin moninaisten politiikanlohkojen huolellista hoitamista.
Hyvien päätösten mahdollistamiseksi tarvitaan rakenteet, joiden kautta ne voivat syntyä. Länsimetron laiturisekoilu kertoo karua kieltään siitä, että päätöksentekorakenteissa on ongelmia. Minä kannatan pääkaupunkiseudun kuntaliitosta. Se mahdollistaisi tasapainoisen kaavoitus- ja sosiaalipolitiikan karsien samalla pelin hyvien veronmaksajien saamisesta ja heikossa asemassa olevien välttelemisestä sekä lisäisi demokraattista päätöksentekovaltaa. Metropolimme on vahva, jos se toimii hyvin. Heikko, jos päätöksenteko hajoaa keskinäisiin intressiriitoihin, jotka estävät kokonaisedun toteutumisen.
Eheyden tarve koskee myös viranomaisten toimintaa. Viranomaisten välistä kommunikaatiota ja tietokantojen laajempaa keskinäistä koordinaatiota tulee lisätä merkittävästi.
Hyvillä rakenteilla ja viranomaistoiminnalla mahdollistetaan parempi vastine verovaroille kaupungin järjestäessä ihmisen elämää ja kaupungin vetovoimaa parantavat laadukkaat palvelut, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutuspalvelut. Näidenkin kehittämisessä on paljon tekemistä.
Terveyspalveluissa ennaltaehkäisy on kustannustehokasta – sekä inhimillisesti että verovarojen käytön osalta. Helsingissä pitäisikin toteuttaa laajempia kansantautien seulontoja, joiden kautta saadaan nopeammin hoitoon sitä tarvitsevat ja pystytään ehkäisemään kaikkien ikäryhmien terveydentilan ennenaikaista heikkenemistä. Sama pätee sosiaalipalveluihin: lasku syrjäytymisestä on suuri. Siksi nuorten mielenterveyspalvelut ovat selviä satsauksia tulevaisuuteen.
Päiväkoti- ja koululuokkien kokoihin sekä erityisopetuksen saatavuuteen tulee kiinnittää merkittävästi huomiota, jotta perheissä oleviin ongelmiin ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tilanteeseen pystytään puuttumaan ennen kuin ongelmat kasvavat ja kasautuvat. Yli 30 oppilaan luokassa oppilaiden erityistarpeet tai -taidot eivät tule mitenkään huomioiduksi. Vanhusten kotihoidon palveluita tulee tukea entistä enemmän, jotta kaikille halukkaille, jotka pystyvät asumaan kotona on siihen mahdollisuus mahdollisimman pitkään.
Helsingin kaupungilla on 43 000 vuokra-asuntoa ja jatkuvasti jonossa noin 20 000 vuokralle haluavaa. Kaupungin vuokra-asunnoissa asuvien tulotaso tulee tarkistaa säännöllisin väliajoin ja tarjota tuettuja halpahintaisia asuntoja niitä oikeasti tarvitseville. Näin ehkäistään myös halpavuokraisten asuntojen alivuokraus.
Vieraskielisen väestön kasvu on lisännyt kansainvälistä vuorovaikutusta, mutta samalla lisännyt asukkaiden eriytymistä maantieteellisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti. Me tarvitsemme tulevina vuosina Helsinkiin työperäistä maahanmuuttoa entistä enemmän turvaamaan työtätekevien käsien määrän peruspalveluiden, kuten terveydenhuollon aloilla. Maahanmuuttajien kotoutumista tulee helpottaa lisäämällä kielikoulutusta ja panostamalla kantaväestöstä haettavien tukihenkilöiden ja tutorperheiden rekrytoimiseen maahanmuuttajille.
Kaupunkitaloustieteilijä Edvard Glaeser totesi: ”Kaupunki on ihmiskunnan suurin keksintö, joka on tehnyt meistä rikkaampia, viisaampia, vihreämpiä, terveempiä ja onnellisempia.” – ja oli oikeassa. Helsinki on upea kaupunki. Kaupunki, jolla on valtava potentiaali. Me voimme imeä hyvät vaikutteet muista Euroopan kaupungeista, yhdistää, parantaa ja nousta edelläkävijäksi. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, mutta vaihteet voimme siihen lisätä.
