Sana eutanasia juontaa juurensa kreikan sanoista eu – hyvä; thanatos – kuolema. Hyvää ja arvokasta elämää pitäisi seurata hyvä ja arvokas kuolema. Sitä ei yhteiskuntamme kaikille nykyisin tarjoa.
Eutanasiaan liittyy monia ristiriitaisia, eettisesti ja moraalisesti vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Siksi vapaan tahdon merkitystä ei voi korostaa liikaa. Potilaan tahdon on oltava selvä, mutta myös lääkärin eettisiä arvoja on kunnioitettava. Eutanasiaan erikoistuvan lääkärin on tehtävä valinta, samalla tavalla kuin jokainen ammattinsa valitseva henkilö tekee. Itse arvostaisin ammattikuntaa joka antaisi isovanhemmilleni, vanhemmilleni tai itselleni mahdollisuuden ihmisarvoiseen hyvään kuolemaan.
Mistä ihmisen halu kuolla johtuu? Johtuuko se huonosta terveydenhoidosta ja siitä johtuvasta kärsimisestä? Tai siitä, että ihminen kokee olevansa arvoton taakka? Vai onko kyseessä tilanne, jossa ihmisen elinajan ennuste on lyhyt ja kärsimyksen määrä kestämätön.
Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Osa meistä haluaa kuolla vain, koska kokee elämänsä arvottomaksi. Ihmisen elämän arvon on oltava enemmän kuin juhlasana tai lakikirjaan asetettu, byrokraatille osoitettu määräys tuottaa tai olla tuottamatta palveluita. Kyse on perimmältään arvoista ja lähimmäisistä välittämisestä. Niitä ei voida ulkoistaa valtiolle.
Eutanasia ei tietenkään ratkaise liian vähäiseen välittämiseen liittyviä ongelmia. Siihen tarvitaan yksilöistä lähtevää muutosta, sillä lailla ei voida säätää välittämispakkoa.
On kuitenkin ihmisiä, joille eutanasiasta olisi hyötyä. Mikäli ihminen joutuu esimerkiksi onnettomuuden uhriksi ja saa parasta mahdollista hoitoa, mutta elinmahdollisuudet ovat vammoista johtuen olemattomat, onko oikein että hän ei saa päättää elämästään? Kenellä on oikeus kieltää äärimmäisistä kivuista kärsivältä ihmiseltä oikeus kuolla, kun hän sitä vakaasti harkiten haluaa?
Ennen eutanasiaa potilaan tilan kohenemisen kannalta kaikki muut mahdollisuudet on pystyttävä rajaamaan pois. Niissä maissa joissa eutanasia on hyväksytty, eutanasiapäätökseen vaaditaan kahden lääkärin päätös ja tarvittaessa myös psykiatri antaa oman lausuntonsa. Suomessa potilas voi kieltäytyä hoidosta, mutta ei pyytää itselleen eutanasiaa.
Kuolinavun on aina oltava yksilön vapaaehtoinen valinta ja sen on perustuttava henkisesti terveen ihmisen omaan harkittuun pyyntöön. Oikeus elää on kaikista ihmisoikeuksista arvokkain ja keskeisin. Oikeus elää ei kuitenkaan tarkoita ehdotonta kieltoa kuolla.
