EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen liikkumavara on toimivallan ja auktoriteetin puuttuessa tuskallisenkin kapea. EU:n korkealla edustajalla tai Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalla ei jälleen ollut sijaa pöydässä kun joulukuussa viimeksi neuvoteltiin Ukrainan kriisistä, ja Yhdysvaltojen laittaessa pelikirjaa uusiksi Lähi-Idässä on EU:n vahvin kortti esittää yhteisiä kannanottoja.
EU:n työkalupakki ulkopoliittisena toimijana kiteytyy tällä haavaa pehmeän vallan käyttöön, diplomatiaan ja sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen tärkeyttä puolustaviin julkilausumin. Haasteena on, että EU:n ympärillä maailma pelaa aivan toisenlaisilla pelimerkeillä. Suurin osa Euroopan valtioista pyrkiikin vahvistamaan ja uudistamaan kriisinsietokykyään sekä yhteistyötään muuttuvien turvallisuusuhkien edessä.
EU:n sisällä kannatus unionin yhteisten puolustuskykyjen ja yhteistyön kehittämiselle on viime vuosina kasvanut, mutta Naton asema mantereemme sotilaallisen puolustuksen kivijalkana ei hevin horju – aivokuollut tai ei. Komission uusi puolustusteollisuuden ja avaruuden pääosasto on joka tapauksessa merkittävä osoitus siitä, että näille aloille ollaan valmiita panostamaan niin rahaa kuin osaamista. Tässä suomalaisten pienten ja suurempienkin yritysten kannattaa olla aktiivisia. Jokainen uudelle markkina-alueelle pääsy ja yhteistyötoimi eri maiden kanssa on mahdollisuus. Mitä tiiviimmät taloudelliset linkit ja yhteistyöverkot myös puolustuksen ja turvallisuuden alalla EU:ssa muodostetaan, sitä vaikeampi yhteistoimintaa on horjuttaa. Tälle pohjalla koko unionin integraatio Euroopan sisäisen rauhan turvaajana on rakennettu.
EU:lla on valtava määrä tietotaitoa ja osaamista ulkopolitiikan sektorilla, joka jää tällä hetkellä vajaakäytölle siiloutuneen toimintaympäristön ja puutteellisen tiedon jakamisen vuoksi. Luottamus ja tietoturvallisuustasojen nosto ovat tässä avainasemassa entistä sujuvampaan sisäiseen viestintään. EU:lla on noin 140 delegaatiota ympäri maailmaa ja noin 2500 virkamiestä Brysselissä ulkosuhdehallinnon palveluksessa, joiden tietotaitoa ja osaamista tulee hyödyntää entistä tehokkaammin, myös komissiossa.
Yksi suurimmista haasteista vaikuttavan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan rakentamiselle on toimivallan puute. Päätökset tehdään yksimielisesti, joten niiden aikaansaaminen on hidasta ja kompromissit eivät aina palvele suurempaa tarkoitusta. Otettaessa kantaa ihmisoikeuskysymyksiin tai Pohjois-Korean ydinkokeisiin päätökset EU:n yhteisistä julkilausumista voitaisiin tehdä myös määräenemmistöllä yksimielisyyden sijaan, jotta jokainen pilkun paikka ei veisi neuvotteluaikaa. Mikäli tällaisissa asioissa unioni ei onnistu olemaan yksiääninen ja rivakka toimija, miten se voi kutsua itseään arvojensa puolustajaksi maailmanpolitiikassa?
EU:n voimattomuutta niin Nord Stream II -kaasuputken torjumisen osalta, siirtolaiskriisissä ja Ukrainan tilanteessa jaksetaan ihmetellä, mutta kukaan ei ole tällä hetkellä valmis avaamaan perussopimusta ja muuttamaan unionin toimivaltaa siten, että se voisi vastata paremmin ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteisiin.
Yhteinen talous-, luonnonvara- ja ilmasto- sekä kauppapolitiikka sitovat jäsenmaita huomattavasti tiiviimmin yhteen kuin mikään muu unionissa. Näitä kannattaakin hyödyntää myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikana tiivistämiseksi. Maatalousmarkkinoiden avaaminen Afrikan maille, turvallisuusyhteistyön vahvistaminen EU:n naapuruston maiden ja esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa sekä suunnan näyttäminen kunnianhimoisessa ilmastopolitiikassa kauppasopimuksia solmittaessa ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten niin sanotun ”kovan” EU-politiikan sektorit, joissa unionilla on toimivaltaa, linkittyvät tiiviisti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Yhdysvaltojen liityttyä Venäjän ja Kiinan kelkkaan protektionistisen ja globaalia yhteisöä hajottavan politiikan tekemisessä on Euroopan saatava itsensä viimeistään nyt kasaan ja pelattava entistä vahvemmin niillä valttikorteilla, joita sillä on käsissään. Hyödyntämällä eri politiikan aloja sekä nykyistä perussopimusta entistä vaikuttavammin ei vielä päästä – yksinvaltaisten tai siten käyttäytyvien sotilaallisten suurvaltojen kanssa samaan sarjaan, mutta globaalissa kilpailussa vaikutusvallasta ratkaisevat myös houkutteleva ja vakaa markkina-alue sekä luotettava kumppanuus. Eurooppa pystyy hyödyntämään näitä korttejaan vain olemalla yhtenäinen ja poliittisesti taitava ulkopolitiikassaan.